Lyhennelmä

A oli työskennellyt korkeakoulussa lehtorina 1.9.2002–31.5.2009 kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaksi ensimmäistä nimitystä olivat perustuneet työn luonteesta johtuvaan perusteeseen, ja viimeisin nimitys oli perustunut viran luonteeseen liittyvään perusteltuun syyhyn.

Virkamieslautakunta totesi, että työn luonteen käyttäminen määräaikaisuuden perusteena edellytti lähtökohtaisesti sitä, että työ oli nimitystä tehtäessä määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Korkeakoulu ei ollut suoranaisesti väittänyt, että kyseessä olevan aineen opetuksen ja tutkimuksen olisi tarkoitettu olevan tilapäistä. Korkeakoulu oli ilmoittanut määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle syyksi alan kehityksen ennustamisen vaikeuden. Tämä peruste ei ollut kuitenkaan rajannut työn kestoa millekään tietylle ajanjaksolle. Siten A:n tehtävät eivät olleet olleet nimittämishetkellä ajallisesti tai määrällisesti rajattavissa. Näissä oloissa työn jatkuvuuteen liittynyt epävarmuus ei ollut ollut sellainen seikka, joka olisi oikeuttanut käyttämään määräaikaista virkasuhdetta 1.9.2002–31.5.2004. Edelleen lehtorin viran perustaminen oli lähtökohtaisesti osoitus tehtävän pysyvyydestä. Kun otettiin tämän lisäksi huomioon, mitä edellä on lausuttu A:n kahden ensimmäisen virkasuhteen osalta, tehtävän jatkumiseen liittyvä epävarmuus ei ollut peruste määräajaksi nimittämiselle myöskään lehtorin viran hoidon järjestämisessä ajanjaksolla 1.6.2004–31.5.2009. Korkeakoulun perustelut määräaikaisille virkasuhteille olivat liittyneet lähinnä epävarmuuteen tehtävän pysyvyydestä. Niistä ei ollut ilmennyt, että nimityksiä tehtäessä opetustehtävän luonteeseen liittyvien seikkojen olisi katsottu vaatineen mahdollisuutta reagoida opetuksen ja tutkimuksen muuttuviin tarpeisiin virkaa hoitavaa henkilöä vaihtamalla tai että tehtävä olisi perustettu nimenomaan alaltaan vaihtuvaksi. Näistä syistä johtuen korkeakoulu ei ollut osoittanut sen tekemien nimitysten perustuneen työn tai viran luonteeseen liittyvään hyväksyttävään syyhyn.

Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin.

KHO 16.1.2013 T 193: Korkeakoulun valitus hylätty. A:n vaatimusta korvaussummalle maksettavasta korosta ei tutkittu.

Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_9_§_3_mom
Valtion_virkamiesL_56_§
HallintolainkäyttöL_1_§
HallintoL_64_§_1_mom