X:llä oli ollut mahdollisuus varautua yksilöidyn ja täsmällisen selvityksen antamiseen työajankäytöstään. Epäselvää ei myöskään ole voinut olla, mitä seikkoja selvityksen edellytettiin koskevan. Sanottuun nähden X:n antamia tarkennuksia työajankäytöstään ei voitu pitää riittävinä. X:n menettely oli jatkunut välittömästi joulukuuta 1994 ja tammikuuta 1995 koskevien vastaavien laiminlyöntien jälkeen. Virkamieslautakunta oli päätöksessään 20.6.1995 n:o 1108/95 katsonut viimeksi mainittujen osaltaan oikeuttaneen kirjallisen varoituksen antamiseen. Kun X ei tämänkään jälkeen ollut täyttänyt velvollisuuttaan antaa tarvittavat tiedot työajankäytöstään, oli hänen laiminlyöntiään pidettävä tahallisena.

X:n katsottiin laiminlyöneen siinä määrin virkavelvollisuuksiaan, että ne kokonaisuutena muodostivat erityisen painavan syyn hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin.

KHO: Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_25_§_ 2_mom
Valtion_virkamiesL_53_§
Valtion_virkamiesL_54_§