Lyhennelmä
Lääninhallitus oli 16.1.2004 päättänyt irtisanoa ylitarkastaja A:n virkasuhteen irtisanomisajan jälkeen. Samalla lääninhallitus päätti pidättää A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen perusteluna oli ensinnäkin kirjallinen varoitus, jonka lääninhallitus antoi A:lle 30.10.2003, koska A oli laiminlyönyt keskeisinä virkavelvollisuuksinaan olleita EU-tarkastuksia vastoin selvityspyyntöihin antamiaan vastauksia. Toisekseen A oli tunnustanut tunkeutuneensa kansliapäällikön sähköpostiin, ja hänet oli tuomittu siitä 22.12.2003 annetulla käräjäoikeuden lainvoimaisella päätöksellä sakkorangaistukseen viestintäsalaisuuden rikkomisesta.

A oli tehnyt kirjallisesta varoituksesta oikaisuvaatimuksen virkamieslautakunnalle, joka oli päätöksellään nro 30/2004 hyväksynyt oikaisuvaatimuksen ja kumonnut A:lle annetun kirjallista varoitusta koskevan päätöksen. Virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n käyttäytyminen ollut sellaista, että varoituksen antamiseen olisi ollut riittävät perusteet. Näissä olosuhteissa ei varoituksen perusteena olleita seikkoja ollut otettava huomioon myöskään irtisanomisperusteena.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Se, ettei A:n teko ollut täyttänyt rikoslaissa virkavelvollisuuksien rikkomiselle säädettyä tunnusmerkistöä, ei estänyt virkamieslautakuntaa arvioimasta, oliko A virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti siten, että irtisanomisperuste on ollut olemassa. Työnantajan on myös vedottava irtisanomisperusteeseen kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun peruste on tullut irtisanomiseen oikeutetun viranomaisen tietoon. Asia oli ollut tosiseikoiltaan jossain määrin epäselvä. Näissä olosuhteissa lääninhallituksella oli ollut perusteet tehdä irtisanomispäätös vasta käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Irtisanomisperusteeseen oli siten viestintäsalaisuuden loukkauksen osalta vedottu kohtuullisessa ajassa.

A:n syyllistymistä viestintäsalaisuuden loukkaamiseen oli pidettävä riidattomana. Kun aiemmin annetun kirjallisen varoituksen perusteena olleeseen käytökseen ei päätöksen tultua kumotuksi voinut enää irtisanomisperusteena vedota, oli harkittava ainoastaan sitä, oliko A lukiessaan kansliapäällikön sähköpostiviestejä syyllistynyt sellaiseen virkavelvollisuuksien vastaiseen tai hänen asemassaan olevalle virkamiehelle sopimattomaan käyttäytymiseen, että irtisanominen olisi kohtuullinen seuraamus suhteessa teon moitittavuuteen. A oli tunkeutunut kansliapäällikön sähköpostiin ja tulostanut vain hänen luettavakseen tarkoitettuja viestejä sekä jättänyt nämä viestit kaappiin, josta ne olisivat voineet olla kenen tahansa henkilökuntaan kuuluvan luettavissa. A:n tarkoituksena oli ollut saada tarvittaessa aineistoa kansliapäällikköä vastaan, jonka kanssa hänellä oli huonot välit.

A oli ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä sisäisenä tarkastajana käyttäytynyt tavalla, joka asetti hänen luotettavuutensa virkamiehenä kyseenalaiseksi. Kyse oli kuitenkin yksittäisestä teosta, eikä A:n ollut väitettykään käyttäneen viestejä kansliapäällikköä vastaan. Käräjäoikeus oli määrännyt A:lle rangaistuksen teosta. Näissä olosuhteissa virkamieslautakunta katsoi, että virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen oli A:n tekoon nähden ollut suhteettoman ankara seuraamus. Lääninhallituksella ei näin ollen ollut yksinomaan kyseisen tapahtuman nojalla perusteita irtisanoa A:n virkasuhdetta eikä pidättää häntä virantoimituksesta.

Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös kumottiin (äänestys 7-1).

KHO:2007:3033

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi lääninhallituksen vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Korkein hallinto-oikeus myös kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen lääninhallituksen 16.1.2004 tekemästä päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon A:n virka-asema lääninhallituksen sisäisenä tarkastajana sekä A:n syyksi luettu teko ja teonkuvaus motiiveineen, lääninhallituksella oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa mainittu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena ollut teko osoitti A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että lääninhallituksella oli ollut myös virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdassa mainittu peruste pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Näillä perusteilla virkamieslautakunnan päätös oli kumottava.

Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta
HallintoL_27_§