Lyhennelmä

Osastopäällikkö A:n virkasuhde irtisanottiin 27.2.2002 tehdyllä päätöksellä. Samalla A pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Työnantajan mukaan A:n irtisanominen perustui yritystukien myöntämiseen lain ja muiden sitovien normien vastaisesti, valvovan ministeriön palautteesta ja ohjauksesta piittaamattomuuteen sekä puutteisiin johtamistavassa. Valtiontalouden tarkastusviraston suorittamassa tarkastuksessa havaitut puutteet ja laiminlyönnit sekä ministeriön tarkastusta seuranneet selvitykset johtivat 21.10.1997 tutkintapyyntöön keskusrikospoliisille, jolloin A pidätettiin virantoimituksesta. A kiisti syyllistyneensä mihinkään edellä mainituista rikkomuksista.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 30.4.2003 kahdesta törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja viralta pantavaksi. Käräjäoikeus katsoi A:n aiheuttaneen yritystukien myöntämistä koskevilla päätöksillään valtiolle yhteensä 1 362 500 markan vahingot. Virkamieslautakunta perusteli asiassa antamansa ratkaisun Valtiontalouden tarkastusviraston suorittamassa tarkastuksessa havaittuihin puutteisiin ja laiminlyönteihin. Virkamieslautakunta katsoi tarkastushavaintoja kokonaisuutena arvioiden A:n laiminlyöneen huomautuksista huolimatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä siinä määrin, että häneen irtisanomiseensa oli ollut valtion virkamieslaissa mainittu erityisen painava syy. Sen sijaan asiassa oli jäänyt näyttämättä, että A:n johtamistavassa olisi ollut sellaisia puutteita, että hänet olisi voitu tällä perusteella irtisanoa. Myös irtisanomisajan virantoimituksesta pidättäminen katsottiin A:n menettely huomioon ottaen perustelluksi.

Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämänsä valituksen perusteluina A vetosi asiassa aiemmin esittämäänsä selvitykseen. Lisäksi sekä työnantajan että virkamieslautakunnan päätökset olivat A:n mukaan syntyneet puutteellisen asiakirja-aineiston pohjalta, minkä johdosta ne tulisi lainvastaisina kumota. KHO:n käsityksen mukaan A:n rikosasian esitutkinta-materiaalilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä tutkittaessa sitä, onko A:n irtisanominen ollut virkamiesoikeudellisesti perusteltua. Samalla perusteella KHO katsoi, ettei edellä mainitun tai muiden A:n nimeämien asiakirjojen hankkiminen KHO:lle ollut tarpeellista. Korkein oikeus tuomitsi A:n 18.4.2006 rangaistukseen törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja määräsi hänet viralta pantavaksi. KHO:n mukaan asian rikosoikeudellisella käsittelyllä virkasuhteen irtisanomisen jälkeen ei kuitenkaan ollut ratkaisevaa merkitystä harkittaessa A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteita, vaan ratkaisevaa oli se, oliko työnantajalla ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu laillinen peruste A:n virkasuhteen irtisanomiseen päätöksenteon ajankohtana 27.2.2002.

KHO:2006:1590
Ei muutosta.

Valtion virkamieslaki 14 §
Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom.
Valtion virkamieslaki 40 § 2 mom. 4 kohta
Hallintomenettelylaki 17 § 1 mom.
Hallintomenettelylaki 17 § 2 mom.
Hallintolainkäyttölaki 33 § 1 mom.
Hallintolainkäyttölaki 33 § 2 mom.