Taloustarkastaja X oli irtisanottu 4.3.1998 virkamieslain 25 §:n nojalla. Aiemmin hänet oli irtisanottu samoilla perusteilla 21.6.1995. Tästä irtisanomispäätöksestä X oli tehnyt oikaisuvaatimuksen, jonka virkamieslautakunta hylkäsi 1.12.1995 (asia 1133/95). Korkein hallinto-oikeus oli 31.12.1997 (päätös 3443) antanut X:n valituksesta päätöksen, jolla se kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja merenkulkupiirin X:n irtisanomisesta 21.6.1995 tekemän päätöksen, koska X:lle ei ollut annettu riittäviä mahdollisuuksia valmistautua kuulemistilaisuuteen ja puolustautumiseen ennen irtisanomista ja koska irtisanomispäätös ei ollut riittävän perusteltu hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Irtisanomispäätöksellään 4.3.1998 merenkulkupiiri työantajana oli käynnistänyt irtisanominen uudelleen aikaisemmin ilmoitetuilla perusteilla. Niiden mukaan X oli laiminlyönyt varaston inventointityön 23.8.1994-21.6.1995 ja häirinnyt toistuvasti muiden työntekoa. X oli myös aiemmin saanut huomautuksia työantajaltaan.

Merenkulkupiirillä oli ollut oikeus käynnistää X:n irtisanomismenettely uudelleen samoilla perusteilla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 31.12.1997 huolimatta, koska tuolla päätöksellä ei ollut ratkaistu kysymystä irtisanomisen perusteiden laillisuudesta. Lain vaatimuksen irtisanomisperusteisiin vetoamisesta kohtuullisessa ajassa on myös katsottava täyttyneen jo silloin, kun merenkulkupiiri oli vedonnut niihin aiemman päätöksensä yhteydessä. X:n muihin työntekijöihin kohdistuneesta häirinnästä ei ole saatu riittävää selvitystä, eikä irtisanomista siten ole voitu perustaa siihen. Sen sijaan virkamieslautakunnassa 24.11.1995 toimitetussa suullisessa käsittelyssä oli ilmennyt seikkoja, joiden perusteella X:n on katsottava osittain laiminlyöneen suorittaa hänelle määrätty inventointitehtävä. Siten X oli toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslain 25 § 2 momentin mukaisen erityisen painavan syyn harkinnassa on otettu huomioon, että inventointityötä oli pidetty tärkeänä, minkä vuoksi X oli vapautettu kaikista muista tehtävistä. Myös X oli tiennyt tehtävän tärkeydestä. Näin ollen hänen on katsottava rikkoneen velvollisuuksiaan siinä määrin vakavalla tavalla, että työnantajalla oli ollut oikeus irtisanomiseen.

Oikaisuvaatimus hylättiin. X:n vaatimus oikaisuvaatimusmenettelyn kustannusten korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana.

KHO:1999:3011: Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom