Lyhennelmä

Biologi A oli toiminut viraston ja sen edeltäjän palveluksessa yhtäjaksoisesti 20.5.2002–31.12.2010 yhteensä 12 määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat olleet lainmukaisia. Lisäksi virasto totesi, että virkamieslain sisältö ja valtion tuottavuusohjelma olivat selkeässä ristiriidassa keskenään. Korvausvaatimus oli tästä syystä työnantajan kannalta kohtuuton.

Ensimmäisen nimityksen 20.5.–31.8.2002 osalta nimittämiskirjassa ei ollut mainintaa määräaikaisuuden perusteesta, eikä virasto ollut esittänyt perustetta nimitykselle vastineessaan. Virkamieslautakunta katsoi, että A:lla oli oikeus hakemaansa korvaukseen tämän nimityksen johdosta, koska nimitykselle ei ollut osoitettu laissa säädettyä perustetta. Toinen nimitys 1.9.2002–31.8.2003 oli selvityksen mukaan perustunut nuorten vastavalmistuneiden työllistämisohjelmaan. Virastolla oli katsottava olleen työllistämisohjelman perusteella työn luonteesta johtunut syy nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen, eikä A:lla ollut oikeutta korvaukseen kyseisen nimityksen johdosta. 

Eri nimittämiskirjoissa 1.9.2003–31.12.2010 määräaikaisuus oli osin perusteltu ja osin jätetty perustelematta. Viraston antamasta vastineesta ilmeni, että viraston pyrkimyksenä oli ollut jatkaa A:n nimityksiä vuodesta toiseen. A:n nimitykset oli rahoitettu pääsääntöisesti projektirahoituksella, vaikka nimityksiä ei ollut pääsääntöisesti sidottu tiettyyn projektiin/projekteihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ oli rahoitettu vuosittain myönnettävistä määrärahoista, eivät osoittaneet, että määräaikaisille nimityksille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Edelleen valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella ja asianomaisen ministeriön asettamilla rajoilla tai virkojen täyttölupamenettelyllä ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Kun A oli nimitetty useilla eri nimityksillä yhteensä yli seitsemän vuoden ajan samankaltaisiin, ja siten pysyväisluonteiseksi muodostuneisiin tehtäviin, työn luonne ei ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla oli oikeus korvaukseen näiden nimitysten osalta.   

Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 2–4–3).

Valtion_virkamiesL_9_§
Valtion_virkamiesL_56_§