Filosofian kandidaatti X oli nimitetty kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.1995 - 31.7.1997 välisenä aikana. X oli toiminut näissä virkasuhteissa yliopiston kielikeskuksen suomen kielen päätoimisena tuntiopettajana. Ennen virkamieslain voimaantuloa hän oli hoitanut tehtävää 1.8.1991 lukien. Perusteena sille, ettei X:n määräaikaista virkasuhdetta jatkettu, oli ollut suomen kielen lehtorin viran perustaminen hoitamaan vastaavia tehtäviä 1.8.1997 lukien, ja virkaan oli valittu toinen henkilö.

Suomen kielen päätoimisen tuntiopettajan työn luonne ei ollut edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Kysymys ei ollut sijaisuudesta tai avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon tilapäisestä järjestämisestä tai harjoittelusta. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiseen ei siten ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa nimienomaisesti säädettyä perustetta. X:llä on näin ollen ollut oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen, jonka suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon muun muassa hänen ikänsä ja palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/93 vp). Yliopisto määrättiin maksamaan X:lle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja X:n vaatimus hylättiin enemmälti. Hän oli vaatinut kuudentoista kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. (Äänestys 6-3.)

KHO: Ei muutosta (äänestys 4-1).

Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_56_§