Lyhennelmä

A oli työskennellyt virastossa vuosina 1985 - 1994 määräaikaisissa työsopimussuhteissa. Tämän jälkeen A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 1994 - 2012. A:n työnkuva oli käsittänyt koko ajan pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta arkeologisia kenttätyöprojekteja. Vuodessa erilaisia projekteja oli ollut useita.

Hallituksen esityksessä valtion virkamieslain muuttamiseksi (HE 63/2007) on todettu, että virkamies voitaisiin katsoa nimitetyksi toistuvaksi peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n nimityksissä oli valtion virkamieslain voimaantulon 1.12.1994 jälkeen ollut useita yli kuukauden taukoja. A:n tapauksessa ei siten voitu katsoa, että virkasuhteen todelliset olosuhteet olisivat vastanneet toistaiseksi voimassa ollutta virkasuhdetta. Näin ollen virkamieslautakunta ei katsonut perustelluksi poiketa lain esitöissä esitetystä tulkintakannanotosta. A:n oikeus hakea korvausta ajoiksi 1.12.1994 - 18.2.2010 ja 20.4.2010 - 27.2.2012 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli siten vanhentunut.

A oli 26.4.2011- 22.3.2012 ollut nimitettynä yhtäjaksoisesti yhdeksällä eri nimityksellä viraston palvelukseen määräaikaisiin tutkijan virkasuhteisiin. Hallituksen esityksessä on todettu, että viraston luonteesta johtuen myös jatkuva samantyyppisten, vaikkakin ulkopuolisista tilauksista riippuvien projektien suorittaminen voidaan katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi. Erityisesti jatkuva samantyyppisen asiantuntemuksen käyttäminen projekteissa viittaa yleensä toiminnan pysyväiseen luonteeseen. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ on rahoitettu ulkopuolisilla varoilla, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Virasto oli teettänyt A:lla samanlaista projektiluonteista työtä jo vuosien ajan ennen nyt tarkasteltavaa palvelussuhdejaksoa. Kun otetaan huomioon nimitysten toistuvuus, niiden jatkuminen pitkän ajan ja se, että arkeologiset kenttätyöprojektit olivat olleet vakiintunut osa viraston toimintaa, kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä eikä työn luonne ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viraston mainitsemilla henkilöstövähennyksillä ei ollut merkitystä asiassa, koska niistä oli päätetty vasta A:n nimitysten jälkeen.

Vaatimuksen enemmälti hyläten virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_56_§