Irtisanominen yksilöperusteella                                 Asia 66/2012
Virantoimituksesta pidättäminen                               VMLTK 16/2012
Poliisi                                                                            A: 22.2.2013
Rattijuopumus
Kirjallinen varoitus
Kuulemismenettely
Virkavapaa
Käyttäytymisvelvollisuus

Poliisilaitos oli 2.8.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A:n epäiltiin syyllistyneen rattijuopumukseen 8.6.2012. Poliisilaitos oli ottanut irtisanomispäätöksessään huomioon sen, että A:lle oli aikaisemman vastaavanlaisen käyttäytymisen johdosta annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallisen varoitus.

Virkamieslautakunta katsoi, että vaikka A:lle ei ollut esitetty kyseessä olevaa tutkintailmoitusta, A oli ollut tietoinen, mistä kuulemisessa oli ollut kysymys. A:lle toimitetusta kuulemiskirjeestä oli käynyt ilmi, että poliisilaitos harkitsee A:n irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä.  A oli kuulemistilaisuudessa myöntänyt syyllistyneensä rattijuopumukseen 8.6.2012. A oli näin ollen ollut tietoinen kaikista niistä seikoista, joihin irtisanomispäätös oli perustunut ja hänellä oli ollut mahdollisuus lausua asiassa mielipiteensä. Pelkästään tutkintailmoituksen antamatta jättämistä ei siis voitu pitää sellaisena kuulemisvirheenä, jonka vuoksi poliisilaitoksen päätös olisi tullut kumota.

Poliisimiehen syyllistymistä rattijuopumuksen on pidettävä vakavana ja moitittavana tekona. Se, että A oli ollut tekonsa aikana virkavapaalla, ei poistanut poliisilaissa asetettua käyttäytymisvelvollisuutta. Lyhyen, noin kuukauden, virkavapaan ei voitu katsoa lieventävän käyttäytymisvelvollisuuden sitovuutta. Poliisilaitos oli voinut tehdä asiassa päätöksensä jo ennen kuin käräjäoikeus oli antanut asiassa tuomionsa, koska A:n syyllisyys ei ollut hänen esitutkinnassa tekemänsä tunnustuksen vuoksi epäselvä. Rikosoikeudellisella syyttömyysolettamalla ei ollut merkitystä arvioitaessa virkamiehen irtisanomisen oikeellisuutta, koska harkinnassa oli kyse myös virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden noudattamisesta. A:n toistuva syyllistyminen rattijuopumukseen lisäsi hänen tekonsa moitittavuutta. A:n aikaisemmasta teosta oli kuitenkin kulunut neljä vuotta, joten sillä ei suoraan ollut vaikutusta irtisanomisperusteen syntymiseen. Kokonaisarvioinnissa tuli kuitenkin ottaa huomioon tekojen luonne ja samankaltaisuus sekä se, ettei poliisimies voi toistuvasti syyllistyä tahallisiin rikoksiin vaarantamatta luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

A:n syyksi luetun rikoksen laatu sekä teon toistuvuus huomioon ottaen poliisilaitoksella oli A:n pitkästä virkaurasta huolimatta ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. A:n syyksi luettu rikos osoitti hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa.

Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen.

KHO 2.12.2014 T 3809: ei muutosta

Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti
Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti
Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta
Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti
Hallintolaki_34_§
Hallintolaki_36_§
Poliisilaki_9_c_§