Lyhennelmä

Virasto oli päätöksellään 16.9.2011 antanut neuvontalakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä virkaansa kuuluvat tehtävät suorittamatta, pyrkimällä torjumaan annettuja tehtäviä sekä osoittamalla yhteistyöhaluttomuutta tai muuta epäasiallista käytöstä.

Laissa ei ole säädetty, missä ajassa varoituksen antamiseen on ryhdyttävä varoituksen antamisen perusteen tultua työnantajan tietoon. Virkamieslautakunnan mukaan viranomaisen harkintavalta ei kuitenkaan voi olla tässä tilanteessa rajoittamaton, koska kirjallinen varoitus on tarkoitettu nopeaksi reagointikeinoksi moitittavaan käyttäytymiseen. Viraston ei tähän nähden voitu katsoa antaneen kirjallista varoitusta 3.6.2010, 18.6.2010 ja 30.8.2010 tapahtuneista työstä kieltäytymisiksi tulkitsemistaan menettelyistä kohtuullisessa ajassa. Virasto oli puolestaan ryhtynyt kirjallisen varoituksen antamiseen kohtuullisessa ajassa kehityskeskusteluihin ja aktiivisen välittämisen malliin liittyvien laiminlyöntien osalta, kun se oli ryhtynyt toimiin vajaan kuukauden kuluttua väitetyn virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn loppumisesta ja kehityskeskustelulomake oli ollut palauttamatta vielä varoitusta koskevan asian käsittelyn alkaessa.

Viraston työjärjestyksessä ei ollut mainintaa neuvontalakimiehen toimimisesta esittelijänä, eikä A:lle ollut myöskään annettu viraston työjärjestykseen perustuvaa kirjallista esittelymääräystä. Lisäksi työnantajan vastaukset A:n tiedusteluihin oikeudestaan toimia esittelijänä eivät olleet olleet erityisen selkeitä. A:n uudestakaan tehtävänkuvauksesta ei ollut nimenomaisesti ilmennyt, että A:n tehtäviin olisi kuulunut hallintopäätösten valmistelua. Virkamieslautakunta totesi, että hallintopäätösten esittelemisessä oli kyse julkisen vallan käyttämisestä, jonka tuli perustua lakiin. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi todettu, että esittelijän asema perustetaan virkamiehille asianomaista viranomaista koskevassa organisaatiosäädöksessä, ja esittelymääräys on annettava kirjallisesti tehtävät yksilöiden. Tästä syystä A:lla oli ollut siinä määrin perusteita näkemykselleen häneltä puuttuvasta toimivallasta toimia esittelijänä, ettei hänen menettelyään voitu pitää virkavelvollisuuksien vastaisena. Edelleen A:n viivyttely kehityskeskustelulomakkeen täyttämisessä oli ollut työnantajan antamien ohjeiden ja määräysten vastaista ja siten moitittavaa. Näissä oloissa kirjallista varoitusta ei ollut kuitenkaan pidettävä oikeasuhtaisena seuraamuksena kysymyksessä olevan kaltaisesta kehityskeskusteluihin liittyvästä laiminlyönnistä. Lisäksi A oli sinänsä ollut valmis osallistumaan aktiivisen välittämisen mallin mukaisiin palavereihin, kunhan hänen oikeusturvansa tuli huomioiduksi. Näissä oloissa A:n menettelyä ei voitu pitää sillä tavoin moitittavana, että siitä olisi voitu antaa kirjallinen varoitus jo annetun kirjallisen huomautuksen lisäksi.

Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen ja hylkäsi A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_24_§
Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom
HallintolainkäyttöL_1_§
RekisterihallintoL_4_§_2_mom
HallintoL_4_§_1_mom
HallintoL_34_§_1_mom
HallintoL_64_§_1_mom