Lyhennelmä

Virasto oli antanut A:lle 17.6.2009 kirjallisen varoituksen. Perustelujen mukaan A oli käyttäytynyt kokouksessa 26.2.2009 uhkaavasti ainakin kahta alaistaan kohtaan. Lisäksi viisi alaista oli tehnyt työsuojeluvaltuutetulle ilmoituksen A:n epäasiallisesta käyttäytymisestä. Viisi alaista oli pyytänyt myös viraston johtajalta toimenpiteitä A:n johtamisen suhteen ja työilmapiirin parantamiseksi. Aiemmin A oli saanut huomautuksen 2.12.2008, joka koski 22.9.2008 tapahtunutta epäasiallista käyttäytymistä.

Virkamieslautakunnan mukaan kirjeessä 30.3.2009 A:lle varatusta tilaisuudesta kirjallisen vastineen antamiseen ei suoraan ilmennyt, että kyse olisi ollut mahdollisen varoituksen antamiseen liittyvästä kuulemisesta. A:n kanssa 31.3.2009 käydyn keskustelun pöytäkirjasta kävi kuitenkin ilmi, että A:lle oli tuolloin kerrottu, että menettelyn lopputuloksena voi olla kirjallinen varoitus irtisanomisen uhalla. Näin ollen A:lla oli ollut tuosta lähtien tiedossaan kuulemisensa tarkoitus. Selvityksen mukaan A:lle ei ollut ennen kokousta 5.5.2009 varattu tilaisuutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin hallintolain edellyttämällä tavalla. A oli kuitenkin 7.5.2009 saanut antaa kirjallisesti kommenttinsa asiakirjoista, joten asia oli tältä osin korjaantunut. A:n mukaan hän ei ollut saanut suullisesti tarpeeksi perustella näkemyksiään, mutta virkamieslautakunta totesi, että kirjallisen menettelyn ei voitu arvioida tuottaneen A:lle kohtuuttomia vaikeuksia. Lisäksi A:ta oli 5.5.2009 kuultu suullisesti, eikä hän ollut myöhemmin pyytänyt suullista kuulemista.

A ei ollut antanut vastinetta ilmoitukseen 25.5.2009, jossa oli kerrottu varoituksen syy ja varattu tilaisuus antaa vastine. Ilmoituksen sisällön perusteella oli voinut syntyä vaikutelma siitä, että päätös kirjallisen varoituksen antamisesta oli tosiasiallisesti tehty jo etukäteen ja kuulemista tältä osin ei ollut pidettävä hallintolain mukaisena. Koska A:lle oli kuitenkin jo ennen kyseistä ilmoitusta varattu tilaisuus tulla kuulluksi, ei kyseessä ollut sellainen menettelyvirhe, että päätös olisi tämän vuoksi kumottava.

Virkamieslautakunta totesi, että epäasiallisen käyttäytymisen suhteen asiassa olivat vastakkain A:n oma näkemys ja kuuden työtoverin kertoma ja kokema ja katsoi asiassa selvitetyn, että A:n käyttäytyminen kokouksessa oli ollut joka tapauksessa epäasiallista, vaikka hän ei olisikaan käyttäytynyt uhkaavasti. Virkamieslautakunta piti myös ilmeisenä, että vaikka A:lle aiemmin annetussa huomautuksessa ei olisikaan ollut kyse fyysisellä väkivallalla uhkaamisesta, kyse oli kuitenkin ollut epäasiallisesta käyttäytymisestä, joten varoituksen perusteena olevat tapahtumat eivät olleet ainutkertaisia. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n esimiesasema, oli virastolla ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus.

Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen.

KHO:2011:818
Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_24_§
Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom
HallintoL_34_§_1_mom
HallintoL_36_§
HallintoL_37_§