Laitoksen esimiehenä toiminut professori X oli irtisanottu 21.10.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Hän oli saanut 19.5.1992 ja 10.3.1997 kirjallisen huomautuksen poissaoloista. Jälkimmäisessä huomautuksessa oli todettu myös, että X oli toistuvasti esiintynyt työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena, mikä oli ollut omiaan horjuttamaan luottamusta häneen ja hänen toimintaansa virkamiehenä. Aiemmin yliopisto oli tehnyt X:n kanssa vuonna 1988 hoitoonohjaussopimuksen, jonka X oli lopettanut 2.11.1988. X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 18.3.1998 muun muassa esiintymisestä virantoimituksessa toistuvasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Hänen oli myös epäilty olleen työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena 7.-8.5.1998. X oli lisäksi ollut poissa virantoimituksesta 4.-6.5.1998, mistä johtuen vastaanottoaika ja sovittu tapaaminen oli jouduttu perumaan. Samoin hän oli ollut poissa työpaikalta siitä etukäteen ilmoittamatta 21.-25.9.1998 sillä seurauksella, että vastaanotto ja proseminaarin istunto oli peruutettu. Edelleen hän oli ollut poissa työpaikalta siitä ennalta ilmoittamatta 13.-16.10.1998, jolloin hänellä olisi ollut vastaanoton lisäksi esseeseminaari ja proseminaari. X ei ollut toimittanut lääkärin tai sairaanhoitajan todistusta, vaikka hänen tiedossaan oli ollut se, miten poissaoloista tuli ilmoittaa.

X oli jatkuvasti toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti muun muassa esiintymällä toistuvasti alkoholin vaikutuksen alaisena virkapaikalla. Riittävää selvyyttä ei ole kuitenkaan saatu siitä, missä määrin alkoholinkäyttö oli vaikuttanut hänen virkatehtäviensä suorittamiseen. Hoitoonohjaus on irtisanomiseen nähden ensisijainen vaihtoehto, eikä yliopisto ole näyttänyt, että X:n kanssa olisi neuvoteltu hoitoonohjauksesta vuoden 1988 jälkeen. Vuoden 1988 sopimuksella ei ole nyt käsiteltävässä asiassa ollut oikeudellista merkitystä. Virkamieslautakunta on katsonut, ettei X:n alkoholinkäyttöä ole voitu pitää irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä. Poissaolojen osalta virkamieslautakunta on lausunut, että olemalla toistuvasti luvattomasti poissa virantoimituksesta ja laiminlyömällä poissaoloista ilmoittamisen X oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomisen edellytystä harkittaessa on tullut ottaa huomioon X:n asema ja se, että hänen oli täytynyt ymmärtää, ettei työnantaja hyväksynyt hänen menettelyään. Toisaalta on tullut ottaa huomioon, että apulaisprofessorien ja professorien työaikaa tarkastellaan vuotuisena kokonaistyöaikana, ja lisäksi heidän tulee huolehtia myös muista tehtävistään. X:n poissaolot olivat myös olleet suhteellisen lyhytaikaisia, eikä selvitystä ole esitetty niiden mahdollisesta haitasta tai menetyksistä työantajalle. Virkamieslautakunnan mukaan poissaoloja ei ole pidettävä siinä määrin vakavana virkavelvollisuuden rikkomisena, että ne olisivat yksinään muodostaneet perusteen X:n irtisanomiselle. Myös X:n käyttäytymistä kokonaisuutena arvioiden virkamieslautakunta on todennut, ettei irtisanomiselle ollut erityisen painavaa syytä. Huomioon on tässä otettu lisäksi X:n menestyksellinen työura ja ansioituminen tutkijana.

Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 5-4).

KHO:2000:2542
Ottaen huomioon muun ohella X:n vastuullinen asema laitoksen opettajana ja esimiehenä hänen irtisanomiseensa oli ollut erityisen painava syy ja hänet oli voitu pidättää välittömästi virantoimituksesta. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. Päätös irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä jäi siten pysyväksi.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta