Osastosihteeri X oli irtisanottu 25.9.2001. X:lle oli aiemmin 31.1.2001 annettu varoitus, koska hän oli syksystä 2000 lähtien toistuvasti ja olennaisesti laiminlyönyt noudattaa viraston työaikasäännöksiä ja
-määräyksiä. Varoituksen antamisen jälkeenkin X:n liukuvan työajan miinussaldot olivat entisestään lisääntyneet. X oli lisäksi vastannut työnantajan työaikaa koskeviin tiedusteluihin lähettämällä kieleltään sopimattomia kirjeitä. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun muassa todennut, ettei häntä kuultu lainmukaisesti ennen irtisanomista, koska kuulemistilaisuus oli järjestetty hänen sairauslomansa aikana, eikä hän tästä syystä ollut kyennyt siihen osallistumaan. X on myös vaatinut irtisanomisen kumoamista irtisanomisperusteen vanhentumisen johdosta, koska työnantajan olisi tullut toimittaa irtisanominen heti asian todettuaan, eikä vasta seitsemän kuukauden kuluttua.

X oli antanut työnantajan pyynnöstä kirjallisen vastineen irtisanomispäätöksen johdosta. Näin ollen X:ää oli kuultu lain edellyttämällä tavalla, vaikka hän ei sairauslomansa takia ollut osallistunut kuulemistilaisuuteen. Laissa tarkoitettuna kohtuullisena aikana irtisanomisen toimittamiseen on pidetty noin kuukauden aikaa siitä lukien, kun irtisanomisperuste on tullut siihen oikeutetun henkilön tietoon. Tässä tapauksessa X:n työajan noudattamista oli varoituksen antamisen jälkeen seurattu ja todettu laiminlyöntien jatkuneen edelleen, minkä vuoksi X:ltä oli pyydetty selvitystä 17.4.2001. Epäselvyydet X:n sairausloman kestosta sekä päätöksen tekijän ja esittelijän kesälomien päällekkäisyys olivat kuitenkin viivästyttäneet irtisanomispäätöksen tekemistä. Näitä olosuhteita virkamieslautakunta on pitänyt sellaisina, että ne muodostivat perustellun syyn irtisanomisen toimittamiseen vasta 25.9.2001. Kieleltään sopimattomia kirjeitä lähettäessään X ei ollut käyttäytynyt virka-asemansa edellyttämällä tavalla, mutta ottaen huomioon tilanteen (irtisanomistoimien käynnistyminen häntä kohtaan) sekä kirjeiden sisältö kokonaisuudessaan virkamieslautakunta on katsonut, ettei X:n menettely tältä osin voinut olla lain tarkoittama erityisen painava syy irtisanomiselle. Työajan noudattamisen osalta virkamieslautakunta on todennut, ettei X:lle ollut varoituksen antamisen jälkeen kertynyt -10 tuntia (sallittu enimmäispoikkeama) suurempaa poikkeamaa varoituksen antamisajankohtaa lähtökohtana pitäen. Kun X:lle ei ollut myöskään selvitetty tarkemmin, kuinka hänen työaikansa noudattamiseen tultaisiin varoituksen jälkeen suhtautumaan, X:n työajan noudattamatta jättäminenkään ei ollut virkamieslain mukainen erityisen painava syy irtisanomiselle.

Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 6-3).

KHO:2003:781
Annetun varoituksen jälkeen X:n työajan poikkeama oli kolmen seuraavan tasoitusjakson vaihtuessa ollut edelleen suurempi kuin ohjeen mukaan sallittu -10 tuntia. Miinussaldot olivat vielä entisestään lisääntyneet. X oli siten varoituksen antamisen jälkeen jatkuvasti ja olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuttaan noudattaa viraston työaikaa koskevia määräyksiä. Tämän lisäksi X oli käyttäytynyt epäasianmukaisella tavalla lähettämällä vastauksena työnantajan selvityspyyntöihin kirjeitä, joissa oli ollut sopimattomia ja epäasiallisia huomautuksia. X:n menettely kokonaisuudessaan oli muodostanut erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. Irtisanomispäätös 25.9.2001 jäi siten pysyväksi.

Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom
Valtion_virkamiesL_66_§