Lyhennelmä

Rajavartija B:n virkasuhde irtisanottiin 7.7.2004 tehdyllä päätöksellä siten, että hänen virkasuhteensa päättyi irtisanomisajan kuluttua 7.1.2005 lukien. Käräjäoikeus oli 24.6.2004 antamallaan päätöksellä tuominnut B:n kavalluksesta, virkasalaisuuden rikkomisesta, kahdesta palvelusrikoksesta sekä kahdesta henkilörekisteririkoksesta yhteiseen 80 päiväsakon rangaistukseen. Työnantajan käsityksen mukaan käräjäoikeuden tuomio osoitti A:n sopimattomaksi palvelemaan rajavartijan sotilasvirassa. Irtisanomisperusteen olemassaolon arviointiin oli erityisesti vaikuttanut se, että kavallusrikos oli kohdistunut työnantajaan ja muutoinkin rikosten tekemisessä oli käytetty hyväksi virka-asemaan kuuluvia oikeuksia. B ei ollut hakenut muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, mutta kiisti teot, joihin alioikeus katsoi hänen syyllistyneen. B:n mukaan työnantaja ei ollut kohdellut häntä tasapuolisesti verrattuna muihin virkamiehiin, joiden on aiemmin todettu syyllistyneen rangaistaviin tekoihin. Lisäksi käräjäoikeus oli hylännyt syyttäjän vaatimuksen B:n viraltapanemiseksi. B katsoi myös, että työnantajan olisi tullut tarkemmin selvittää mahdollisuudet B:n uudelleen sijoittamiseksi ennen kuin hänet olisi voitu irtisanoa. Työnantaja kiisti väitteet epäyhdenvertaisesta kohtelusta ja totesi, että uudelleen sijoittamista oli harkittu vakavasti ennen irtisanomispäätöstä. B vaati irtisanomispäätöksen kumoamista ja pyysi asiassa suullista käsittelyä.

Virkamieslautakunta totesi päätöksessään, ettei sillä ollut perustetta arvioida tekoja ja tapahtumia toisin kuin käräjäoikeuden lainvoimaisesta tuomiosta ilmenee. B:llä oli pitkähkö virkaura, hänen puolestaan oli esitetty myönteisiä lausuntoja, eikä hänelle ollut aiemmin annettu varoituksia tai huomautuksia. Näillä seikoilla ei virkamieslautakunnan käsityksen mukaan ollut kuitenkaan irtisanomisen kannalta merkitystä, kun otetaan huomioon nyt kysymyksessä olevien tekojen luonne ja vakavuus, sekä erityisesti niistä ilmenevä tahallisuus. Tässä tilanteessa irtisanomisen laillisuus ei riipu työnantajan mahdollisuudesta sijoittaa B muihin tehtäviin. Irtisanominen ei ollut myöskään loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Sillä seikalla, että käräjäoikeus ei ollut tuominnut B:tä viraltapantavaksi ei ole hallintomenettelyssä ratkaisevaa merkitystä.

Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Suullisen käsittelyn järjestäminen katsottiin asiassa tarpeettomaksi.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa B toisti pääosin asiassa aiemmin esittämänsä selvityksen sekä katsoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttävän suullisen käsittelyn järjestämistä. Koska irtisanomispäätös oli perustunut käräjäoikeuden tuomioon, joka oli annettu suullisen käsittelyn ja useiden todistajien kuulemisen jälkeen, sekä ottaen huomioon selvityksen jota B oli ilmoittanut haluavansa suullisessa käsittelyssä esittää, KHO katsoi, että suullisen käsittelyn järjestäminen on ilmeisen tarpeetonta.

KHO:2007:1437
Ei muutosta.

Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom.
Valtion virkamieslaki 14 § 2 mom.
Valtion virkamieslaki 51 §
Valtioneuvoston asetus rajavartiolaitoksesta 31 § 2 mom.
Hallintolaki 6 §
Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 mom.