EU:n veropaketin edellyttämät muutokset Suomen lainsäädäntöön
Hallitus esittää, että EU:n säästödirektiivin mukaisesti Suomesta toiseen jäsenvaltioon maksettavat korot olisivat verottomia. Samalla esitetään muutoksia säännöksiin hyvityksen enimmäismäärästä ja käyttämättömän ulkomaisen veron hyvityksestä, jotka sisältyvät kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevaan lakiin. Mahdollisuus verojen ylittävän osuuden vähentämiseen muusta tulosta määrättävästä verosta lisää hallinnollista tehokkuutta ja vähentää turhaa maksuliikennettä. Se osa hyvityksestä, jota ei voida vähentää, palautettaisiin kuitenkin verovelvolliselle.
Yksityishenkilöiden ulkomaille maksamien korkotulojen lähdeverotuksesta luopuminen ei aiheuta merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, koska ne ovat jo kauan olleet verovapaita. Hyvityksen enimmäismäärää koskevalla muutoksella ei myöskään odoteta olevan mainittavia vaikutuksia, sillä säästödirektiivin mukaisesti lähdeveron perinyt jäsenvaltio siirtää perimästään lähdeverosta 75 prosenttia koronsaajan asuinvaltiolle.
Säästödirektiivillä pyritään varmistamaan säästöistä saatavien korkotulojen tosiasiallinen verotus yhteisössä. Verotusoikeus on koronsaajan asuinvaltiolla ja jäsenvaltiot vaihtavat keskenään automaattisesti tietoa rajat ylittävistä korkosuorituksista. Suomessa direktiivi vaikuttaa niihin suomalaisiin yksityishenkilöihin, joilla on säästöjä muissa EU-maissa tai näiden liitännäisalueilla (Kanaalisaaret, Man-saari sekä Karibian alueen riippuvaiset ja assosioituneet alueet). Verohallinto saa tulevaisuudessa automaattisesti tiedot direktiivin soveltamisalueella suomalaisille maksetuista korkosuorituksista.
Kolmelle jäsenvaltiolle (Belgia, Luxemburg, Itävalta) myönnettiin siirtymäaika, jona aikana ne automaattisen tietojenvaihdon sijasta perivät säästöistä lähdeveron. Nämä jäsenvaltiot siirtyvät automaattiseen tietojenvaihtoon, jos ja kun ns. kolmansien maiden kanssa päästään sopimukseen OECD:n tietojenvaihtosopimuksen mukaisesta menettelystä.
Direktiivin soveltaminen alkaa 1.1.2005 ja sen säännöksiä vastaavat toimenpiteet otetaan käyttöön myös eräissä kolmansissa maissa (Sveitsi, Liechtenstein, San Marino, Monaco, Andorra ja USA).
Korko- ja rojaltidirektiivi
Hallitus esittää, että korko- ja rojaltidirektiivin edellyttämät verovapauden esteet poistetaan. Direktiivillä vapautetaan lähiyhtiöiden väliset, rajat ylittävät korko- ja rojaltimaksut lähdeverosta. Tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimivuutta sekä helpottaa monikansallisten yritysten toimintaa. Direktiivillä varmistetaan, ettei lähiyhtiöiden välisiä korko- ja rojaltituloja veroteta kaksinkertaisesti.
Tärkeimmät lisäykset on tarpeen tehdä rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annettuun lakiin. Itse verovapaussäännöksen lisäksi lakiin otettaisiin useita määritelmiä. Lisäksi muutettaisiin kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annettua lakia, jotta siirtymäkauden aikana Espanjassa, Kreikassa ja Portugalissa kannettava lähdevero hyvitettäisiin Suomessa eikä kaksinkertaista verotusta pääsisi syntymään.
Lähiyhtiöiden verotus kevenee, koska niiden ei enää tarvitse maksaa korosta tai rojaltista lähdeveroa Suomessa eikä muissakaan jäsenvaltioissa. Poikkeuksena ovat Espanja, Kreikka ja Portugali siirtymäkauden ajan. Direktiivi tuo lähiyhtiöille myös hallinnollisia etuja.
Vuonna 2002 Suomesta maksettiin muihin jäsenvaltioihin korkoa runsaat 1,3 miljardia euroa. Siitä on kannettu lähdeveroa 35 581 euroa, ilmeisesti osittain luokitteluepäselvyyksien vuoksi. Rojaltia maksettiin muihin jäsenvaltioihin 45,3 miljoonaa euroa ja siitä kannettiin lähdeveroa 644 347 euroa. Verokustannus olisi siis enintään noin 680 000 euroa.
Tämän vastapainona Suomi joutuu tulevaisuudessa hyvittämään pienemmän määrän jäsenvaltiossa korosta tai rojaltista perittyä lähdeveroa. Palvelujen ulkomaankaupan tiedonkeruun mukaan rojalteina ja lisenssimaksuina saatiin vuonna 2000 palveluviennistä noin 1 miljardi euroa vientituloa. Tämä summa sisältää myös muista kuin jäsenvaltioista saadut tulot ja myös muiden kuin direktiivin piiriin kuuluvien yhteisöjen saamat tulot. Lisäksi se sisältää tulot, jotka on saatu maista, jotka eivät kanna lähdeveroa korosta tai rojaltista. Kun laskelmia ei voida riittävien tietojen puuttuessa laatia, voidaan vain arvioida määrän olevan vähintään yhtä suuri kuin noin 680 000 euron verokustannus.
Lisätietoja:
Finanssisihteeri Anders Colliander, puh. (09) 160 33163