Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli: Parlamentaarinen komitea asetettava...

Arvoisat kuulijat,

Kunnat ovat hyvinvointiyhteiskuntamme keskeisin toimija. Kuntien järjestämisvastuulla on merkittävin osa hyvinvointipalveluistamme. Siksi niiden toimintakyvystä on huolehdittava kaikissa olosuhteissa.

Kunnat ovatkin joutuneet sopeuttamaan toimintojaan omissa toimintaympäristöissä tapahtuneisiin ulkoisiin ja sisäisiin muutospaineisiin. Haasteita ovat luoneet erityisesti globaalitalous, maan sisäinen muuttoliike, väestön ikääntymisestä johtuvat paineet palvelutuotannossa, kuntatyöntekijöiden eläköityminen sekä kuntatalouden ja laajemmin koko julkisen talouden kiristyvä tila.

Kuntien on ollut välttämätöntä uudistaa kunta- ja palvelurakenteita sekä palveluiden tuottamistapoja. Kokonaisvaltaisimmin uudistustyötä on toteutettu vuonna 2005 käynnistetyn Paras-hankkeen ja sitä määrittävän puitelain ohjaamana. Se on saanutseisovat vedet kuntakentällävuolaastiliikkeelle. Samalla hanke on selkeästi tuonut esiin puutteita ja aukkokohtia voimassa olevassa kuntalaissa.

Kuten ylijohtaja Laajala omassa puheenvuorossaan totesi,niin kunta- ja palvelurakenteiden nopeat muutokset ovat lisänneet tarvetta kunnan sisäisen ohjauksen tehostamiseen sekä paikallisdemokratian vahvistamiseen. Hyvinvointipalveluiden turvaamisen perusedellytys on terve kuntatalous, joka sekin kaipaa vahvempia ohjausvälineitä.

Tarve kuntalain kokonaisuudistuksen käynnistämiseksi nousi esiin viime keväänä. Hankkeen nopean käynnistämisen puolesta ovat ottaneet julkisuudessa kantaa muun muassa kokoomus ja sosialidemokraatit kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan selonteon palautekeskustelun ryhmäpuheenvuorojen yhteydessä sekä Suomen Kuntaliitto.

Olen tulkinnut tilannetta niin, että kuntalain kokonaisuudistuksen pikaiselle uudistamistyölle on olemassa tarve sekä laaja poliittinen yhteisymmärrys. Asetin viime vuoden syyskuussa virkamiestyöryhmän kartoittamaan kuntalain uudistustarpeita.

Haluankin kiittää ylijohtaja Päivi Laajalan johtamaa virkamiestyöryhmää perusteellisesta ja asiantuntevasta työstä. Raportissa on kuvattu ja analysoitu ansiokkaasti kuntien toimintaympäristössä tapahtuneita ja ennakoitavissa olevia muutoksia sekä tehty pohjaesityksiä työstämistä vaativista asiakokonaisuuksista. Linjaukset uudesta kuntalaista tekee myöhemmin asetettava parlamentaarinen komitea.

Arvoisat kuulijat,

Kuntia koskevassa uudistustyössä on aina pidettävä mielessä kuntien perustehtävä: järjestää asukkailleen palveluja niin, että jokaisella on mahdollisuus saada kohtuuhintaisia kuntapalveluja asuinpaikasta riippumatta unohtamatta, että kunnilla on myös kehittämistehtäviä.

Siksi kuntalain kokonaisuudistuksessakin johtoajatuksena tulee olla, millä toimenpiteillä palvelut ovat saavutettavissa ja että kuntien asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet ovat turvatut. Tärkeintä on ihminen ja hänen tarvitsemansa palvelut - kunnat ja lainsäädäntö ovat välineitä toteuttaa tämä päämäärä.

Kuntalaki on luonteeltaan kuntia koskeva yleislaki, jota kutsutaankin kuntien perustuslaiksi. Se sisältää kunnan hallintoa ja talouden järjestämistä koskevia säädöksiä.

Kuntalaki ei anna vastauksia viime aikoina julkisuudessa puheenaiheena olleisiin kysymyksiin, kuten kuntien lukumäärään, valtioneuvoston toimivaltaan pakkoliittää kuntia eikä verotulojen tasaukseen, vaan niistä säädetään muualla. Siksi nämä kysymykset eivät tule kuulumaan parlamentaarisen komitean tehtäväksiantoon, jolloin hankkeeseen ei pitäisi sisältyä poliittisia intohimoja.

Perustavaa laatua oleva kysymys kuitenkin on, millaisiin kunta- ja palvelurakenteisiin uutta kuntalakia luodaan. Toimivatko kunnat jatkossa vain yhdellä kuntamallilla vai tutkitaanko mahdollisuuksia ottaa käyttöön myös muita kuntamalleja?

Tiedän, että asia on tulenarka ja siitä vallitsee puolueiden keskuudessa hyvinkin erilaisia mielipiteitä. On kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että niin yksittäisten kuntien kuin maakunnan mittakaavassakin on kuntien toimintaympäristössä huomattavia eroja. Se mikä toimii pääkaupunkiseudulla, tuskin toimisi Kainuussa, Lapissa ja Itä-Suomen harvaan asutuilla alueilla. Ja päinvastoin.

Esimerkiksi Kainuun hallintokokeilusta on saatu rohkaisevia kokemuksia. Siitä on olemassa paljon seuranta- ja tutkimustietoa ja Kainuussa on tahto vakinaistaa kokeilu pysyväksi. Lisäksi pääkaupunkiseudun metropolihallintoa koskeva selonteko on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä ja Tampereen yliopistossa on tehty eri maiden metropolihallintamalleja koskeva tutkimus.

Mielestäni parlamentaarisessa komiteassa on jopa välttämätöntä tutkia edellä mainittuja tutkimusaineistoja hyödyntäen, tarvitaanko maahamme kuntamalleja, jotka huomioivat kuntien tai kuntajoukkojen erityispiirteitä ja -tarpeita.

Toisena asiakokonaisuutena nostaisin tässä kuntademokratian vahvistamisen. Asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa suoraan ja välillisesti kuntaa ja omia asioitaan koskevaan päätöksentekoon on noussut esiin monikuntaliitosten yhteydessä. Siksi on mietittävä keinoja, millä paikallis- ja aluetason päätöksentekoa voidaan vahvistaa. Se edistäisi myös vapaaehtoisia kuntaliitoksia.

Pidän myös tärkeänä, että parlamentaarinen komitea ottaa työssään huomioon ja koordinoi yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa siellä parhaillaan työryhmän valmistelussa olevaa esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi.

Luotan siihen, että kuntalaki- ja järjestämislakihankkeet eivät kilpailisi keskenään eikä niistä tehdä reviiri- ja arvovaltakysymystä. Kuntalaki on kunnanhallintoa koskeva yleislaki jatkossakin. Se on aina ensisijainen erityislainsäädäntöön verrattuna.

Arvoisat kuulijat,

Minulla on tarkoitus viedä parlamentaarisen komitean nimitysasia valtioneuvoston päätettäväksi lähiviikkojen aikana. Tarkoituksena on, että komitean työ olisi kaksivaiheinen.

Ensimmäisessä vaiheessa, joka ulottuisi kuluvan vuoden loppuun saakka, komitea muodostaisi näkemyksen kunnasta, kuntien asemasta tulevaisuudessa sekä määrittelisi päälinjat kunnallishallinnon kehittämiselle.

Lisäksi komitea linjaisi asiat, joihin kunta- ja palvelurakenteen kehittäminen perustuisi, kuntalain roolista tämän kehityksen ohjaajana sekä mahdollisesta tarpeesta muun lainsäädännön muuttamiselle. Ensimmäisestä vaiheesta tehtäisiin väliraportti, jossa linjataan myös jatkotyöstä.

Hankkeen nopea käynnistäminen on välttämätöntä, jotta kiireellisimmät uudistuksia vaativat säädökset olisivat voimassa vuoden 2013 alussa, jolloin kunnissa alkaa uusi valtuustokausi. Tarve koskee erityisesti kunnan talouden ohjausta ja tasapainotusta sekä mahdollisesti myös johtamisjärjestelmään liittyviin säädöksiin.

Komitean asettaminen yli kevään eduskuntavaalien merkitsisi työn käynnistymisen lykkääntymistä vasta ensi syksylle, jolloin mitään säädöksiä ei ehditä saattaa voimaan ennen seuraavaa valtuustokautta. Samalla mahdollisuus säätää uusi kuntalaki seuraavan vaalikauden aikana olisi uhattuna.

Vaikka eduskuntavaalit ovat kynnyksellä niin toivon, että työ saadaan käyntiin välittömästi. Parlamentaarisen komitean asettamista verrattuna normaaliin lainvalmistelutyöhön puolustaa myös hankkeen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Määrätietoisesti ja ripeästi toteutettuna kuntalain kokonaisuudistuksella saadaan vastauksia moniin päivänpolttaviin, myös pääkaupunkiseudun metropolialuehallintoon liittyviin kysymyksiin.

Haluan vielä lopuksi kiittää ylijohtaja Laajalaa ja hänen johtamaansa työryhmää. Raportti on erinomainen työkalu parlamentaariselle komitealle.