Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.10.2016 16/0766/3

Irtisanominen kollektiiviperusteella    
Assistentti    
Hallinto-oikeuden toimivalta    
Taloudellinen syy
Uudelleen kouluttaminen
Uudelleen sijoittaminen                
Syrjintä
Määräaikainen virkasuhde
Yhteistoimintamenettely    
Oikeudenkäynnin viivästyminen
Oikeudenkäyntikulut
Toiminnan uudelleenjärjestely
Korvausvaatimus    
Virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus    

Virasto oli 30.9.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n määräaikaisen assistentin virkasuhteen noudattaen kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu viraston toimintamenoihin vuosina 2007–2015 kohdistetuilla 4,5 miljoonan euron tuottavuusleikkauksilla. A:n tehtävien väheneminen oli johtunut viraston toiminnan tehostamiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi tehdyistä tehtävien uudelleenjärjestelyistä. A:n näkemyksen mukaan hänen irtisanomisellaan ei saavutettu todellisia säästöjä. A:n mukaan irtisanominen oli tosiasiassa johtunut hänen henkilöönsä liittyvistä syistä ja tapahtunut syrjivin perustein. A vaati myös menettämiensä palkkaetuuksien korvaamista korkoineen.

Hallinto-oikeus totesi, että A:n irtisanomisella on voitu saavuttaa todellisia säästöjä, sillä kymmenen kuukauden palkkamenoja vastaavaa säästöä ei voitu pitää vähäisenä. Tehtävien siirtäminen viraston palveluksessa ennestäänkin oleville henkilöille ei lisännyt viraston henkilöstömenoja. Työnantajalla oli oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintansa ja tehtävänsä. Hallinto-oikeus katsoi, että tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat vähentäneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti A:n tehtäviä ja viraston mahdollisuuksia tarjota hänelle tehtäviä suoritettaviksi. 

Viraston tekemät työtilaukset ja rekrytoinnit koskivat sellaisia asiantuntijatöitä, jotka eivät olleet samankaltaisia sihteerintehtäviä kuin mitä A oli tehnyt. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, ettei A:ta olisi voitu hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa näihin tehtäviin, joten virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan. Asiassa ei ollut aihetta epäillä, että A:n irtisanominen olisi johtunut muista kuin työnantajan ilmoittamista syistä. Virastolla oli näin ollen ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde. Saamatta jääneen palkan osalta hallinto-oikeus totesi, että se voi tutkia vaatimuksen vain oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä tehdystä valituksesta edellyttäen, että asia ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen ja jätti vaatimuksen saamatta jääneen palkan maksamisesta tutkimatta. 

KHO 16.4.2019 T 1566: A vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden ja viraston päätökset kumotaan. A:n mukaan viraston heikko taloustilanne oli ollut tiedossa jo vuosia, mutta se ei ollut hillinnyt uusien henkilöiden rekrytointia. Virasto vaati valituksen hylkäämistä ja vetosi pyrkineensä välttämään viimeiseen asti yhteistoimintaneuvotteluja ja irtisanomisia.

Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin. Korkein hallinto-oikeus määräsi Valtiokonttorin maksamaan valtion varoista A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhteensä 2 000 eurolla. Lisäksi Valtiokonttori määrättiin maksamaan valtion varoista A:lle korvausta hyvityksen vaatimisesta aiheutuneina kuluina 200 euroa.

Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Valtion virkamieslaki 52 §
Valtion virkamieslaki 58 §
Valtion virkamieslaki 11 §
Valtion virkamieslaki 32 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 9 § 3 momentti 
Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti