Hyppää sisältöön
Media

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.3.2019 19/0309/2

Kirjallinen varoitus
Epäasiallinen käytös
Esimiehen arvostelu
Esimies
Kuulemismenettely
Luottamusmies
Luottamusmiehen kuuleminen
Menettelyvirhe
Päätöksen perusteleminen
Sopimaton kielenkäyttö
Sopimaton käytös
Sopimattomuus
Suhteellisuusperiaate
Virkamiehen sananvapaus

Virasto oli päättänyt antaa talouspalvelusihteeri A:lle valtion virkamieslain mukaisen kirjallisen varoituksen perusteettomien väitteiden esittämisen ja työpaikkakiusaamisen vuoksi. Päätöksen perusteluissa mainittiin A:n varoituksen antamiseen johtaneina tekoina A:n esimieheen kohdistama perusteeton syyttäminen huutamisesta, haukkumisesta, nöyryyttämisestä ja arvostelusta. Lisäksi A oli perusteluiden mukaan kahvipöytä- ja käytäväkeskusteluissa kommentoinut ala-arvoisesti ja arvostellut esimiestään. A vaati hallinto-oikeudessa viraston päätöksen kumoamista. Lisäksi A vaati, ettei pääluottamusmiehen antamaa lausuntoa olisi saanut ottaa hallinto-oikeudessa huomioon. A piti kirjallista varoitusta suhteellisuusperiaatteen vastaisena ja siten liian ankarana seuraamuksena menettelystään.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen siitä, ettei pääluottamusmiehen lausuntoa olisi saanut ottaa huomioon oikeudenkäyntiaineistona.

 

Virkamiehellä on hallinto-oikeuden arvion mukaan sananvapautensa nojalla oikeus esittää myös esimiehiin kohdistuvaa arvostelua ja ilmoittaa kokemistaan epäkohdista. Kirjallisen varoituksen antaminen sähköpostiviestin perusteella merkitsi puuttumista A:n sananvapauteen. Hallinto-oikeus katsoi myös, että A:n lähettämän sähköpostin taustalla oli hänen epäasialliseksi kokema esimiehen toiminta. A oli viestillään pyrkinyt saamaan korjauksen työolosuhteissaan näkemään epäkohtaan. Sähköpostiviestin sisällön ja jakelun perusteella ei hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan ollut pääteltävissä, että viesti olisi lähetetty muussa tarkoituksessa. Kirjallisen varoituksen antaminen näillä perusteilla ei hallinto-oikeuden mukaan ollut oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa nähden. Kirjallista varoitusta koskevissa kuulemiskutsuissa ei ollut mainittu kahvipöytä- tai käytäväkeskusteluja. Myöskään kuulemistilaisuuksista laadituista muistioista ei ilmennyt, että A:lle olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi kyseisestä perusteesta. Kirjallinen varoitus oli annettu kuulematta A:ta virkamieslain ja hallintolain tarkoittamalla tavalla. Päätös oli kumottava kyseisen menettelyvirheen vuoksi.

 

Virasto oli tiedoksi annetuissa kuulemiskutsuissa ilmoittanut harkitsevansa kirjallisen varoituksen antamista. A:ta oli kuultukahdessa tilaisuudessa, joista oli molemmista laadittu muistiot. Työtovereiden kuulemisesta laadituista muistioista oli kuulemiskutsun liitteenä annettu A:lle versiot, josta työtovereiden nimet oli poistettu tunnistamisen estämiseksi. Hallintolain mukaan A:lle olisi tullut varata tilaisuus antaa selityksensä alkuperäisistä muistioista tai vaihtoehtoisesti niiden jäljennöksistä. Kuulemista ei ollut siten toimitettu lain edellyttämällä tavalla.

 

Näiden seikkojen valossa A:n menettelyä ei hallinto-oikeuden mukaan voitu katsoa sillä tavoin moitittavaksi, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisesta. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen.

 

Lainvoimainen.

 

Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti

Valtion virkamieslaki 24 §

Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti

Hallintolaki 34 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 39 §