Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 27.5.2022 Nimittämispäätös nro H972/2022 (diaarinumero 20629/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Nimityspäätöstä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli 18.3.2021 tekemällään päätöksellä nimittänyt yleisen edunvalvojan virkaan B:n 12.4.2021 lukien. Päätöksen perusteluissa oli todettu muun ohessa, että asiaa kokonaisuutena arvioitaessa B:llä katsottiin sosiaalityöntekijänä saadun osaamisen perusteella olleen hakijoista parhaimmat edellytykset suoriutua menestyksellisesti yleisen edunvalvojan viran hoitamisesta.

Nimittämättä jäänyt A vaati päätöksen kumoamista. Vaatimuksen mukaan A oli ansioituneempi edunvalvojan virkaan kuin siihen valittu B, jolla ei ollut lainkaan kokemusta edunvalvonnasta eikä vastaavista tehtävistä. A:ta ei ollut kutsuttu haastatteluun, vaikka hän oli työskennellyt edunvalvontatoimistossa ajalla 1.1.2009–13.7.2020 eri tehtävissä, myös edunvalvojan sijaisena.

Hallinto-oikeus toi esiin perusteluissaan, että hakijoiden ansioita arvioitaessa oli painotettu osaamista ja koulutusta sekä henkilökohtaisia ominaisuuksia suhteessa viran tehtäviin ja toiminnassa tarvittaviin taitoihin. Yleisen edunvalvojan viran tehtäviin kuului päämiesten taloudellisten ja muiden asioiden hoitaminen käräjäoikeuden tai holhousviranomaisen määräyksen nojalla. Viran menestyksellisen hoitamisen kannalta keskeisenä oli pidetty muun ohella hakijan vastuullisuutta ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Tähän nähden virasto oli hallinto-oikeuden mukaan voinut katsoa B:n saaneen sosiaalityöntekijän tehtävissään osaamista, josta oli erityistä hyötyä yleisen edunvalvojan tehtävissä.

Hallinto-oikeus totesi, että virasto oli voinut kokonaisarvioinnin perusteella pitää B:tä hänen koulutuksensa, ammatillisen osaamisensa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi A:ta ansioituneempana virkaan, vaikka A:lla oli pitkä kokemus edunvalvontatoimistossa työskentelystä sinänsä ja lisäksi lyhytaikaista työkokemusta yleisen edunvalvojan tehtävistä. A:n valituksessaan ja selityksessään koulutuksestaan ja työkokemuksestaan esittämät seikat eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Johtopäätöksenä hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ilmennyt aihetta epäillä, että hakijoiden ansioita ei olisi arvioitu nimitysharkinnan yhteydessä tasapuolisesti ja puolueettomasti. Virasto ei ollut menetellyt Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaisten yleisten nimitysperusteiden tai hallintolain 6 §:n sisältämien hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden vastaisesti nimittäessään virkaan B:n.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti ja 59 §
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Laki valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä 15 §:n 1 momentin
Hallintolaki 6 §