Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 31.5.2022 Sivutoimi-ilmoitus nro H992/2022 (diaarinumero 20546/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Sivutoimi-ilmoitusta koskeva valitus

Asiasanat 
Esteellisyys
Sivutoimi

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Julkinen oikeusavustaja A oli 25.2.2021 tehnyt sivutoimi-ilmoituksen, jonka mukaan hän hoiti lupalakimiehenä yksittäisiä asianajotoimeksiantoja oikeusaputoimiston vakiintuneen toiminta-alueen ulkopuolella. Ilmoituksen mukaan toiminta oli vähäistä ja asiakkaat olivat täyden korvauksen asiakkaita, jotka eivät olleet oikeutettuja oikeusapuun. A oli lisäksi 8.3.2021 tehnyt uuden vastaavan sivutoimi-ilmoituksen, jonka mukaan hän teki ammatinharjoittajana sivutoimisesti omaan lukuunsa satunnaisia toimeksiantoja noin kuudesta kymmeneen vuodessa täysin itse maksaville asiakkaille oikeusaputoimiston vakiintuneen toimialueen ulkopuolella. 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiiri ei 1.3.2021 tekemällään päätöksellä hyväksynyt A:n sivutoimi-ilmoitusta. Päätöksen perusteluissa todettiin muun ohessa, että A:lle ei myönnetty lupaa hoitaa sivutoimi-ilmoituksessa mainittuja tehtäviä, koska ne olivat asianajollisia tehtäviä, joista oli voinut kieltäytyä. Tehtävät olisivat vaarantaneet luottamuksen tasapuolisuuteen virkatehtäviä hoidettaessa ja haittaisivat muutoinkin julkisen oikeusavustajan viran asianmukaista hoitamista, sillä esteellisyysselvitysten tekeminen olisi ollut erittäin työlästä ja vaikeaa. Toiminta olisi ollut myös työnantajaa vahingoittavaa kilpailevaa toimintaa, sillä valtion oikeusaputoimistojen toimialuetta ei oltu rajattu maantieteellisesti. Lisäksi oikeusaputoimistoissa voitiin hoitaa myös valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 10 §:n mukaisia toimeksiantoja, joiden hoitaminen olisi vaikeutunut, jos A:lle olisi annettu oikeus hoitaa ilmoituksessa mainittuja tehtäviä.

Oikeusapu- ja edunvalvontapiiri hylkäsi myös 11.3.2021 tekemällään päätöksellä A:n sivutoimi-ilmoituksen ennenaikaisesti tehtynä. Päätöksen perusteluissa todettiin muun ohessa, että kyseessä oli tosiasiassa sama sivutoimi, jota koskeva ilmoitus oli ratkaistu 1.3.2021 tehdyllä päätöksellä. Samaa asiaa koskevaa hakemusta ei voitu tehdä ennen kuin aiempi asiassa tehty päätös oli lainvoimainen, joten hakemus oli päätöksen mukaan ennenaikaisena hylättävä.

A vaati hallinto-oikeudelle tekemällään valituksella päätösten kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen. A:n mukaan hänen hoitamat yksittäiset toimeksiannot eivät millään tavoin olisi vahingoittaneet oikeusaputoimistoa. Hänen hoitamansa toimeksiannot eivät olisi kohdistuneet oikeusaputoimiston potentiaaliseen asiakaskuntaan. A:n mukaan oikeusaputoimistojen käytössä oleva esteellisyyskysely ei myöskään ollut oikeusavustajan viran hoitamista haittaava vaikea ja työläs toimenpide. Lisäksi A:n mukaan päätökset olivat valtion virkamieslain 18 §:n, Suomen perustuslain 18 §:n sekä valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 9 §:n säännöksen vastaisia.

Hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että julkinen oikeusavustaja voi tulla esteelliseksi esimerkiksi asiakkaan vastapuolen hakiessa oikeusapua, jos vapaa-ajallaan julkinen oikeusavustaja sivutoimessa hoitaa muun kuin oikeusapuun oikeutetun henkilön toimeksiantoa. Valtion oikeusaputoimistojen toimialueita ei oltu rajattu alueellisesti ja riidan osapuolet saattoivat myös asua eri puolilla Suomea, joten se seikka, että A:n asiakkaat olisivat olleet oikeusaputoimiston vakiintuneen toiminta-alueen ulkopuolelta, ei estänyt hallinto-oikeuden mukaan esteellisyystilanteiden syntymistä. Kun otettiin lisäksi huomioon julkisen oikeusavustajan tehtävien laaja-alaisuus ja valtion oikeusaputoimistojen verrattain pieni lukumäärä, asianajotehtäviä omaan lukuunsa A:n sivutoimi-ilmoituksista ilmenevin tavoin toistuvasti hoitava julkinen oikeusavustaja oli voinut tulla valtion virkamieslain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla esteelliseksi tehtävässään. Esteellisyystilanteista julkisen oikeusavustajan tehtävän hoitamiselle aiheutuvan haitan osalta oli huomattava, että esteellisyys ulottui kaikkiin saman oikeusaputoimiston julkisiin oikeusavustajiin. Lisäksi asiakkaiden toimeksiantojen hoitaminen viran ulkopuolella sivutoimessa oli voinut muutenkin oikeusapu- ja edunvalvontapiirin esittämin tavoin haitata sekä julkisen oikeusavustajan viran hoitamista että oikeusaputoimiston toiminnan järjestämistä.

Hallinto-oikeus katsoi, että oikeusapu- ja edunvalvontapiiri oli edellä mainituista syistä voinut kieltää A:lta hänen ilmoittamansa sivutoimen pitämisen valtion virkamieslain 18 §:n 2 ja 3 momentin sekä valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 9 §:n nojalla ja kieltäytyä kumoamasta tätä kieltoa uudella päätöksellään. Hallinto-oikeuden mukaan päätöksillä ei oltu myöskään perusteettomasti ja ilman laillista syytä rajoitettu A:lle Suomen perustuslain mukaan kuuluvaa oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä tai ammatilla.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 18 § 2, 3 ja 4 momentti
Laki valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä 9 § ja 11 §
Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti
Hallintolaki 44 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §