Kirjallinen varoitus                                                                  Helsingin hallinto-oikeus
Kohtuullinen aika
Valvontamääräys                                                                      Päätös 15/1033/2
Työnjohtomääräys                                                                    A:23.12.2015                                              

                                                         

Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen 12.6.2014. Päätöksen perusteina olivat A:n työnjohto- ja valvontamääräysten laiminlyönti ja epäasiallinen käyttäytyminen. A:n mukaan työnantaja ei ollut antanut kirjallista varoitusta kohtuullisessa ajassa, koska se oli annettu 12.6.2014, ja varoituksen perusteet olivat osittain tulleet työnantajan tietoon jo vuoden 2013 puolella.

Työnantajan mukaan A ei ollut noudattanut työnantajan ohjeita koskien käsikirjoituslistan täyttämistä lokakuussa 2013 ja tammikuussa 2014 annetuista suullisista huomautuksista huolimatta. A oli laiminlyönyt tehtävälistan laatimisen, jota lähimies oli pyytänyt helmikuussa 2014. A oli laiminlyönyt esimiehen ohjeen koskien työskentelyä eläkepäivinään. Lisäksi A oli laiminlyönyt myös sairauspoissaoloista ilmoittamista annettuja ohjeita, joiden mukaan A:n tuli toimittaa työterveyshoitajan tai –lääkärin todistus jokaiselta sairauspoissaolopäivältä sekä ilmoittaa sairauspoissaoloistaan normaalista käytännöstä poiketen puhelimitse. A oli käyttänyt myös työaikaansa terveydenhoitokäynteihin ilman työnantajan lupaa.

Työnantaja oli esittänyt A:n lähettämiä epäasiallisia, työasioihin liittyviä sähköpostiviestejä, joissa A oli todennut lähiesimiehen kyseenalaistavan A:n rehellisyyden, ja pitänyt lähiesimiehen käytöstä kiusaavana ja vähintään epäasiallisena. Hallinto-oikeus katsoi, ettei sähköpostiviestejä ollut pidettävä objektiivisesti arvioiden epäasiallisina. Hallinto-oikeus totesi sairauspoissaolopäivien 15.10 ja 12.12.2013 osalta, että niiden oli katsottava tulleen työnantajan tietoon A:n palattua töihin, eikä niiden selvittäminen ollut vaatinut lisäaikaa. Näin ollen varoituksen antamiseen ei ollut ryhdytty kohtuullisessa ajassa. A oli alkanut noudattaa hänelle annettua ohjetta poissaolojen ilmoittamisesta keväällä 2014, jonka jälkeen varoitusta ei ollut myöskään voitu antaa enää tällä perusteella.  Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä siitä, milloin A oli työskennellyt eläkepäivinään, jonka vuoksi asiassa ei ole arvioitavissa, onko varoitus annettu tällä perusteella kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi, että käsikirjoituslistan täyttämistä, tehtävälistan toimittamista ja terveydenhoitoleimauksia koskevat asiat olivat vaatineet selvittämistä, ja näin ollen kirjallinen varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa, kun se oli annettu 12.6.2014, ja varoituksen perusteet olivat tulleet työnantajan tietoon vuoden 2013 puolella. Työnantajalla oli näiltä osin ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

KHO jätti valituksen tutkimatta.

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_24_§