Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2016 16/0974/2

Irtisanominen kollektiiviperusteella
Koulutusvelvollisuus
Määräaikainen virkasuhde
Oikeudenkäyntikulut
Suullinen käsittely
Päätöksen perusteleminen
Syrjintä
Syrjintä iän perusteella
Taloudellinen syy
Toiminnan uudelleenjärjestely
Uudelleen kouluttaminen
Uudelleen sijoittaminen
Virkatehtävien vähentyminen
Yhdenvertainen kohtelu
Yhteistoimintamenettely

Virasto oli päättänyt 2.10.2014 irtisanoa koulutussihteeri A:n virkasuhteen, koska viraston mahdol-lisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähen-tyneet. Irtisanomisaika oli neljä kuukautta ja virkasuhteen viimeinen voimassaolopäivä siten 2.2.2015.

Virastossa oli käyty yhteistoimintaneuvotteluja toukokuusta 2014 alkaen. Virasto oli irtisanonut samalla kertaa 17 henkilöä. Päätöksen mukaan virastolla ei sillä hetkellä ollut tehtäviä, joihin vi-rasto olisi voinut A:n kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Siihen liittyviä mahdollisuuksia aiottiin selvittää koko irtisanomisajan. A vaati viraston päätöstä kumottavaksi ja virastoa velvoitet-tavaksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 1300 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. A oli ollut virkasuhteessa virastoon vuodesta 1997 lähtien ja työskennellyt virassaan vuodesta 2009 alkaen. 

A:n mukaan irtisanomisen perusteet oli ilmoitettu hänelle vain viittaamalla 26.9.2014 pidetyn yt-neuvottelun pöytäkirjaan. Yksittäiset irtisanotut virkamiehet eivät olleet saaneet selkeitä tietoja virkasuhteidensa päättymisen syistä. Pöytäkirjasta ei myöskään käynyt ilmi, millä perusteella vi-rasto oli valinnut irtisanomisen kohteeksi joutuneet virkamiehet. A vetosi lisäksi siihen, ettei irti-sanomiskynnys täyty, mikäli virasto ei ollut ryhtynyt muihin merkittäviin kustannussäästötoimen-piteisiin kuin henkilöstön irtisanomisiin. A:n mukaan virasto oli lisäksi palkannut määräaikaisiin virkasuhteisiin koulutussihteerin ajalle 1.8.2004- 31.7.2015, kaksi sovellusneuvojaa ajalle 1.11.2014-31.7.2015 ja assistentin ajalle 8.9.-31.12.2014. Näistä koulutussihteerin ja sovellusneu-vojien määräaikaiset virkasuhteet jatkuivat vielä senkin jälkeen, kun A:n virkasuhde päättyi 2.2.2015.

Päätöksen perustelemisen osalta hallinto-oikeus totesi seuraavasti. Yt-neuvottelujen pöytäkirjasta 26.9.2014 ilmeni kyllä, että irtisanomisilla pyrittiin kattamaan vuodelle 2015 ennakoitua 2,6 mil-joonan euron määrärahavajetta. Viraston esittämistä selvityksistä ei kuitenkaan ilmennyt yksityis-kohtaisemmin, että A olisi irtisanomiseensa johtaneen menettelyn yhteydessä saanut tarkemmin tietoa siitä, miksi juuri hänet oli valittu irtisanottavaksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeus katsoi, ettei irtisanomispäätöstä ollut kaikilta osin perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla. 

Työn tarjoamisedellytysten vähenemisen suhteen hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuu-det tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettavaksi olivat viraston määrärahatilanteen vuoksi olennai-sesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Kun virasto ei kuitenkaan ole tuonut esiin niitä seik-koja, joiden perusteella A oli valittu koulutussihteerin tehtäviä hoitaneista henkilöistä irtisanotta-vaksi, asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n tehtävien oltaisiin voitu katsoa vähentyneen virkamieslain tarkoittamalla tavalla.

Uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuden osalta hallinto-oikeus totesi, ettei virastolla päätöksensä perustelujen mukaan ollut tehtäviä, joihin A olisi kohtuudella voitu uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Kuitenkin välittömästi ennen A:n irtisanomista tai hänen irtisanomisaikanaan viras-tossa on tullut haettavaksi yhteensä 16 määräaikaista virkasuhdetta. Hallinto-oikeus katsoi, että viraston määräaikaisten virkasuhteiden täytössä noudattama hakumenettely ja nimityspäätösten perustaminen haastateltujen välillä suoritettuun yleisten nimitysperusteiden mukaiseen ansiover-tailuun oli aktiivisen uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Virasto oli hakumenettelyn kautta valinnut ja nimittänyt A:n asianhallintasihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 19.1.-31.1.2015 ja uudelleen ajalle 1.1.-31.12.2016. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimittäminen näihin virkasuhteisiin osoittaa, että viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettaviksi eivät olleet vähentyneet virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla.

Edellä esitetyillä perusteilla viraston päätös A:n irtisanomisesta oli hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Virasto velvoitettiin maksamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1300 euroa viivästyskorkoineen.

KHO 16.4.2019 T 1563: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimit-tamisesta. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen eikä hallinto-oikeuden päätök-sen lopputulosta siten muutettu. Virasto määrättiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1080 eurolla viivästyskorkoineen.

Valtion virkamieslaki 5 § 
Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Hallintolaki 44 § 1 momentti
Hallintolaki 45 § 1 momentti