Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2016 16/0975/2

Irtisanominen kollektiiviperusteella
Koulutusvelvollisuus
Oikeudenkäyntikulut
Päätöksen perusteleminen
Syrjintä
Taloudellinen syy
Toiminnan uudelleenjärjestely
Uudelleen kouluttaminen
Uudelleen sijoittaminen
Virkatehtävien vähentyminen
Yhdenvertainen kohtelu
Yhteistoimintamenettely

Virasto oli päättänyt 2.10.2014 irtisanoa A virkasuhteen, koska viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Irtisanomisaika oli kuusi kuukautta ja virkasuhteen viimeinen voimassaolopäivä siten 2.4.2015. Päätöksen mukaan virastolla ei sillä hetkellä ollut tehtäviä, joihin virasto olisi voinut A:n kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Mahdollisuuksia näihin aiottiin selvittää koko irtisanomisajan. A vaati viraston päätöksen kumoamista. Valittajan mukaan viraston päätös oli puutteellisesti perusteltu. A katsoi valituksessaan lisäksi, että virasto oli menetellyt yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain vastaisesti. Hallinto-oikeus totesi, että kysymys siitä, onko asiassa toimittu kyseisen lain mukaisesti, ei ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä, vaan asia voidaan saattaa yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

A katsoi, ettei päätöstä ollut perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla. Vaikka työnantajalla on irtisanoessaan virkamiehiä taloudellisista syistä oikeus valita irtisanottavat virkamiehet tarpeidensa mukaan, on irtisanottavia valittaessa käytettävien perusteiden oltava asiallisia. Hallinto-oikeus katsoi virkamiehen oikeusturvan edellyttävän, että virkamies saa irtisanomiseensa johtaneen menettelyn yhteydessä riittävästi tietoa paitsi taloudellisista seikoista, myös niistä tosiseikoista, jotka ovat johtaneet hänen valikoitumiseensa irtisanottavaksi. Työnantajan A:lle antamasta pöytäkirjaotteesta eikä yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjoista eivät ilmene, miten viraston tehtävät on järjestelty uudelleen ja millä perusteilla samoja tehtäviä hoitaneista virkamiehistä juuri A oli valittu irtisanottavaksi. Viraston esittämistä selvityksistä ei ilmennyt, että A olisi virkasuhteensa irtisanomiseen johtaneen menettelyn yhteydessä saanut yksityiskohtaista tietoa siitä, miksi juuri hänet oli valittu irtisanottavaksi. Hallinto-oikeus katsoi, että päätöksen perustelut eivät kaikilta osin täyttäneet hallintolaissa asetettuja vaatimuksia.

Hallinto-oikeus totesi, että virastolla oli työnantajana oikeus päättää siitä, miten se katsoo viraston tehtävien tulevan hoidetuksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Virasto ei kuitenkaan esittänyt selvitystä koulutussihteerien tehtävien uudelleenjärjestelystä. Esitetyn selvityksen perusteella ei voitu todeta, että A:n tehtävät olisivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Myöskään ei voitu todeta, että A:n valitseminen irtisanottavaksi ei olisi perustunut hänen väittämällään tavalla hänen henkilöönsä liittyviin syihin tai hänen ikäänsä tai sukupuoleensa.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan virastolla ei ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Kuitenkin välittömästi ennen A:n irtisanomista tai hänen irtisanomisaikanaan virastossa oli tullut haettavaksi yhteensä 16 määräaikaista virkasuhdetta. Viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun. Kun A ei kuitenkaan hallinto-oikeudessa ollut väittänyt, että hänet olisi tullut uudelleensijoittaa joihinkin näistä tehtävistä, ei viraston voitu katsoa laiminlyöneen velvollisuuttaan uudelleensijoittamiseen.

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Viraston päätös A:n irtisanomisesta oli lainvastainen. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin.

KHO 16.4.2019 T 1564: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valtiokonttori määrättiin maksamaan valtion varoista A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhteensä 3 000 euroa.

Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti 
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti 
Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta
Hallintolaki 45 § 1, 2 ja 3 momentti