Kirjallinen varoitus                                                                           Helsingin hallinto-oikeus

Työnjohtomääräys                                                                                                 

Sairaus                                                                                                Päätös 16/0977/2

Virkavelvollisuuden laiminlyönti                                                   

Työtehtävien laiminlyönti                                                                 A: 8.12.2016

                                                             

Virasto oli antanut 25.2.2015 A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A:lla oli ollut töiden loppuunsaattamisessa jo pidempään ongelmia ja esimies oli kesäkuussa 2014 asettanut tavoitteeksi, että A käsittelee vähintään viisi oikaisuvaatimusta viikossa. Päätöksessä oli viitattu myös A:lle annettuihin suullisiin ja kirjallisiin huomautuksiin koskien työaikojen noudattamista ja työsuoritteiden määrää. A sai tiedoksiannon kuulemisesta varoituksen antamisen varalta 23.12.2014, minkä jälkeen A ilmoitti kärsivänsä pitkäaikaisesta sairaudesta ja toimitti 6.2.2015 henkilöstöpäällikölle sairauttaan koskevan, 29.1.2015 päivätyn lääkärinlausunnon. Sairaus ja työkyvyn heikentyminen olivat alkaneet kesäkuussa 2014.

Hallinto-oikeus totesi, että jotta kirjallinen varoitus voitaisiin antaa, on hitaan työtahdin oltava tarkoituksellista. Ennen varoituksen antamista on harkittava, voiko hidasteluun hakea ratkaisua muilla keinoilla ja selvitettävä virkamiehen terveydentilan mahdollinen vaikutus laiminlyöntiin. Työnantaja ei ollut varoitusta koskevassa päätöksessä eikä lausunnossaan lausunut A:n toimittaman lääkärinlausunnon mahdollisesta merkityksestä A:n virkavelvollisuuden laiminlyönnin arvioinnin kannalta. Lääkärinlausunnosta ilmenevät seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ole osoitettu A:n tarkoituksellisesti laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan siten, että varoitus olisi ollut oikeasuhtainen toimenpide.

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen.

KHO 16.8.2018 T 3794: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Viraston valituksesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmeni, että virasto oli tosiasiassa arvioinut A:n toimittaman, 29.1.2015 päivätyn lääkärintodistuksen merkitystä asiassa ennen varoitusta koskevan päätöksen tekemistä. Virasto oli muun muassa pyytänyt työterveyslääkärin kantaa todistuksen merkityksestä. Asiakirjoista ei ilmennyt, että A olisi saanut tiedon tai että häntä olisi kuultu tästä ilmeisen merkityksellisestä lisäselvityksestä. Varoituspäätöksestä ei ollut ilmennyt, että virasto oli arvioinut A:n toimittaman lääkärintodistuksen merkitystä. Sen sijaan päätöksen perusteella oli ymmärrettävissä, että lääkärintodistusta ei ollut otettu päätöksenteossa huomioon. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun A oli toimittanut lääkärintodistuksen virastolle ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä, pelkästään se seikka, että selvitys oli toimitettu kuulemiselle varatun määräajan jälkeen, ei ollut oikeuttanut viranomaista jättämään lääkärintodistusta huomiotta päätöksensä perusteluissa.

Korkein hallinto-oikeus otti huomioon, että koska A:lla ei ollut ollut tilaisuutta lausua viranomaisen hankkimasta lisäselvityksestä, viraston laiminlyönti ilmoittaa päätöksessä kaikki ratkaisuun vaikuttaneet seikat oli ollut omiaan vaikuttamaan olennaisesti A:n mahdollisuuteen ymmärtää, mihin päätelmiin viranomaisen ratkaisu oli perustunut, sekä hakea päätökseen tehokkaasti muutosta. Näin ollen hallinto-oikeus oli voinut kumota viraston päätöksen.

 

Hallintolaki_34_§_1_momentti

Hallintolaki_45_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_24_§

Valtion_virkamieslaki_66_§