Irtisanominen kollektiiviperusteella                                               Helsingin hallinto-oikeus

Taloudelliset syyt

Uudelleensijoittaminen                                                                     Päätös 17/0018/2

Organisaatiouudistus

Syrjintä                                                                                               A: 16.1.2017

 

Virasto oli 30.9.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n assistentin virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, koska viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Yhteistoimintaneuvotteluja käynnistettäessä viraston perustoiminnan menotason arvioitiin ylittävän talousarviotason 2,8 miljoonalla eurolla vuonna 2014 ja 3,6 miljoonalla eurolla vuonna 2015. Irtisanomisia toimeenpantaessa vuoden 2015 määrärahavaje ennakoitiin 2,6 miljoonaksi euroksi.

Hallinto-oikeus katsoi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston perustoiminnan toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Se, että vuoden 2015 taloudellinen tilanne oli virastolle osoitetun lisämäärärahan seurauksena ollut irtisanomispäätöksen jälkeen ennakoitua parempi, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin, kun lisämääräraha oli ollut ennakoitua vajetta pienempi. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet.

Viraston mukaan A:n kohdalla tehtävien väheneminen johtui yksikön tehtävien organisoinnista toiminnan tehostamiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi siten, että yksikön oli mahdollista selvitä vähäisemmillä henkilöstöresursseilla. Hallinto-oikeus totesi, että virastolla oli työnantajana oikeus päättää siitä, miten se katsoo viraston tehtävien tulevan hoidettua tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Sillä A:n esiintuomalla seikalla, että osa hänen entisistä tehtävistään teetettiin tuntityöntekijöillä, ei ollut olennaista merkitystä asian oikeudellisessa arvioinnissa. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella irtisanomisen olisi voitu katsoa tapahtuneen A:n terveydentilan tai iän tapaisilla henkilöön liittyvillä syrjivillä perusteilla.

Virasto oli noudattanut uudelleensijoittamisessa menettelyä, jossa irtisanotut olivat voineet hakea viraston sisäisessä haussa ja virkajärjestelymenettelyssä haettaviksi tulleita virkoja ja virkasuhteita. Hallinto-oikeus katsoi, että viraston määräaikaisten virkasuhteiden täytössä noudattama hakumenettely ja nimityspäätösten perustaminen haastateltujen välillä suoritettuun yleisten nimitysperusteiden mukaiseen ansiovertailuun oli ollut työnantajalle kuuluvan aktiivisen uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet avoimiin määräaikaisiin tehtäviin ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun. Kun A ei kuitenkaan ollut väittänyt, että hänet olisi tullut uudelleensijoittaa johonkin näistä tehtävistä, hallinto-oikeus ei voinut katsoa viraston laiminlyöneen A:n uudelleensijoittamisvelvollisuutta. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja määräsi A:lle maksettavan valtion varoista hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa 1 500 euroa.

 

Lainvoimainen.

 

Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti

Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti

Yhdenvertaisuuslaki_6_§