Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus
Yhteistoimintaneuvottelut
Tuotannolliset syyt 17/0075/2
Taloudelliset syyt
Toiminnan uudelleenjärjestely A: 2.2.2017
Oikeudenkäynnin viivästyminen
Hyvitysvaatimus
Virasto oli irtisanonut osastosihteeri A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen, koska viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Virastolla ei ollut ollut muita tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudelle uudelleen sijoittaa tai kouluttaa hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen. A oli vaatinut päätöksen kumoamista ja lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä.
Virasto oli lausunnossaan todennut, että työn olennainen ja pysyvä väheneminen oli johtunut yritys- ja yhteisölinjan ja yhdistys- ja säätiöasioiden tulosalueiden taloudellisesta tilanteesta sekä niiden toiminnan organisoimisesta ja työskentelytapojen sähköistämisestä johtuvista toimintojen uudelleenjärjestämisestä. Viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoi, että yhdistys- ja säätiörekistereiden sekä yritys- ja yhteisölinjan toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettavaksi olivat näin olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että henkilöstölle oli maksettu ylityökorvauksista tulospalkkioita ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. A oli työskennellyt yhdistys- ja säätiöasioiden asiakirjaosastolla osastosihteerinä. Viraston selvityksen mukaan yhdistys- ja säätiöasioiden tulosalue oli lakkautettu ja sen tehtävät sijoitettu uuteen organisaatioon. Tuloalueiden yhdistäminen ja työn uudelleen organisoiminen oli johtanut tehtävien vähentymiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että saadun selvityksen perusteella viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti.
A:n mukaan virasto oli laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Saadun selvityksen perusteella kaikki uuden organisaation mukaiset tehtävät olivat olleet sisäisessä haussa muutoksen kohteena oleville ja A oli ilmoittautunut kolmeen avoimena olleeseen tehtävään, mutta ei ollut tullut valituksi. Työnantaja oli viraston tasolla selvittänyt mahdollisuudet sijoittaa A uudelleen virastossa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Virasto oli kahteen otteeseen pyytänyt tulosalueita käymään läpi tehtäviä tai suunnitteilla olevia rekrytointeja, joihin voitaisiin sijoittaa ilman tehtävää sisäisessä haussa jääneet henkilöt. Viraston ylijohtaja oli tämän lisäksi keskustellut asiasta erikseen tuloalueiden johtajien kanssa. Virastolla ei ollut ollut osoittaa A:lle tehtävää, johon tämä olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virasto olisi laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitteensa. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että A:ta olisi sisäisessä haussa kohdeltu syrjivästi tai epätasa-arvoisesti.
Kaikki uuteen organisaatioon vahvistetut työpaikat olivat olleet virastossa sisäisessä haussa ja tehtäviin oli määrätty haastattelujen jälkeen kokonaisarvion perusteella soveltuvimmat henkilöt. A oli ilmoittanut halukkuutensa kolmeen tehtävään, joista jokaiseen oli ollut enemmän kuin yksi hakija. A ei ollut sijoittunut yhteenkään tehtävistä. Kun tehtäviin oli ollut useampia hakijoita, oli työnantajalla ollut harkintavaltansa nojalla oikeus päättää siitä, kenet hakijoista oli valittu tehtäviin.
A oli lisäksi vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Virasto oli päätöksellään 10.12.2014 irtisanonut A:n virkasuhteen. A:n päätöksestä tekemä valitus oli saapunut hallinto-oikeuteen 9.1.2015, jolloin oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain mukainen oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli alkanut. Tällä päätöksellä ratkaistun valitusasian käsittelyyn oli siten kulunut hallinto-oikeudessa yli kaksi vuotta. Kun otettiin huomioon asian laatu ja merkitys A:lle sekä oikeudenkäynnin viivästymisestä A:lle aiheutunut haitta, oli käsittelyaikaa pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Hallinto-oikeudessa asian selvittämiseksi suoritettuihin välitoimiin nähden A:lla oli katsottava olleen oleva oikeus 1 500 euron hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymiseen yhden vuoden osalta. Valittajan taloudellisella asemalla ei sellaisenaan ollut hyvityksen määrää korottavaa vaikutusta. A ei ollut muutenkaan esittänyt sellaisia perusteluja, joiden johdosta hyvityksen määrää olisi korotettava. Ottaen huomioon myös nyt maksettava ja hyvitys ja se, ettei valituksen vireilläolo välittömästi vaikuttanut A:n toimeentuloon, ei A:lla ollut oikeutta vaatimaansa hyvityksen korotukseen.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus määräsi, että A:lle maksetaan valtion varoista hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa 1 500 euroa.
KHO 27.6.2017 T 3059: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen, ja ei siten antanut ratkaisua valitukseen.
Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_3_§_1_momentti
Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_4_§_1_momentti
Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_6_§_1_momentti
Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_6_§_2_momentti