Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus
Kohtuullinen aika
Virkavelvollisuuden rikkominen 17/0798/2
Esteellisyys A: 20.10.2017
Työnantaja oli antanut 30.9.2016 taloussihteeri A:lle kirjallisen varoituksen perustuen virkavelvollisuuksien vastaiseen menettelyyn. Varoituksen mukaan A oli 1.12.2014 – 19.5.2016 laiminlyönyt valtion luottokortin käyttämiseen liittyvän ohjeistuksen noudattamisen ja tehnyt ostoksia, joiden asianmukaisuutta ei ole pystytty todentamaan. Lisäksi A oli sulkenut kortin ja tuhonnut sen vastoin esimiehen määräystä. A vaati päätöksen kumoamista ja vetosi muun ohella siihen, että asian selvittämisestä ja kuulemismenettelystä vastasi talous- ja hallintojohtaja B, vaikka tämä oli luottokorttiostot hyväksyessään todennäköisesti tullut esteelliseksi osallistumaan asian selvittämiseen ja varoitusmenettelyyn.
Esteellisyysväitteitä koskien hallinto-oikeus totesi, että B oli osallistunut asian selvittämiseen ja kuulemismenettelyyn, mikä oli kuulunut hänen virkatehtäviinsä. Päätöksen oli kuitenkin tehnyt viraston ylijohtaja. Se, että B oli aiemmin hyväksynyt kuluveloitukset, ei ole tehnyt häntä esteelliseksi osallistumaan asian selvittämiseen ja kuulemismenettelyyn. Päätös ei tältä osin ollut lainvastainen.
Laissa ei ole säädetty, missä ajassa varoituksen antamiseen on ryhdyttävä varoituksen perusteen tultua työnantajan tietoon. Vaikka varoitusta pidetään lähtökohtaisesti nopeana reagointikeinona virkamiehen moitittavaan käyttäytymiseen, ennen seuraamuksen määräämistä on voitava selvittää paitsi tapauksen tosiasiatiedot myös työntekijän moitittavuuden aste. Työnantaja oli alkanut selvittää A:n luottokorttiostoja takautuvasti toukokuussa 2016 sen jälkeen, kun A:n silmälasiliikkeessä tekemä osto oli tullut B:n tietoon. Ajalla 1.12.2014 – 25.4.2016 tehtyjen luottokortin kuluveloitusten on katsottava tulleen työnantajan tietoon siinä vaiheessa, kun B oli ne hyväksynyt. Koska ostot oli kertaalleen hyväksytty, ei varoitusta ole voitu enää antaa niihin mahdollisesti liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Vain silmälasiliikkeessä tapahtunutta ostoa koskevan, 11.5.2016 tehdyn kuluveloituksen ja maidon ja pesuaineiden hankintaa koskevan, 19.5.2016 tehdyn kuluveloituksen osalta varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa.
Hallinto-oikeus katsoi, että maksaessaan yksityisiksi menoiksi luettavat omat lukulasinsa työnantajan luottokortilla ja käyttäessään luottokorttia muiden kuin virka- ja työtehtävien hoitamisesta johtuvien menojen maksamiseen A on laiminlyönyt työnantajan ohjeiden noudattamisen. A:n menettelyä oli pidettävä moitittavana ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä taloussihteerinä. A:n on näiltä osin katsottava toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Sen sijaan maidon ja pesuaineen ostoa koskevan kuluveloituksen osalta hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantaja ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, minkälaisiin ostoihin luottokortti on ollut tarkoitettu ja onko luottokorttia saanut käyttää muuhun kuin virka-aikaan. Ottaen huomioon A:n esittämä selvitys ostetuista tarvikkeista ja edeltävät ostot, joihin työantaja on sallinut A:n käyttää luottokorttia, ei kuluveloitusta ole pidettävä työnantajan ohjeistuksen vastaisena. Siltä osin kuin varoituksen perusteena on maksuaikakortin sulkeminen ja tuhoaminen, A on toiminut vastoin nimenomaista työnantajan määräystä. Tältä osin A:n menettely osoittaa sen asteista piittaamattomuutta työnantajan antamia ohjeita kohtaan, että hänen on katsottava rikkoneen virkavelvollisuuksiaan. Työnantajalla on näiltä osin ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Lainvoimainen.
Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_24_§
Hallintolaki_27_§_1_momentti
