Helsingin hallinto-oikeus 15.2.2018 18/0097/2

Kirjallinen varoitus                
Salassapito                    
Esteellisyys                    
Oikeus tulla kuulluksi            
Sopimaton käytös                
Virkavelvollisuuksien laiminlyönti
Sopimaton kielenkäyttö
Lojaliteettivelvollisuus
Yhteistyövaikeudet
Hallinto-oikeuden toimivalta

Virasto oli antanut virkamies A:lle kirjallisen varoituksen johtuen epäasiallisesta käytöksestä vi-rantoimituksessa. Varoituksen mukaan A oli 12.11.2015 valvontajohtaja B:n huoneessa huutamalla ja epäasiallisella kielenkäytöllä häirinnyt työtovereidensa työrauhaa ja esittänyt paikkaansa pitä-mättömän väitteen työnantajastaan siten, että tämä väite oli ollut useiden henkilöiden kuultavissa huutamisen johdosta. A oli moittinut B:tä siitä, että tämä ja muut esimiehet olivat laiminlyöneet käsitellä ajoissa A:n kiusaamiseksi kokeman ylitarkastaja C:ltä saadun kirjeen. A oli uhannut, että jos asiaa ei neuvotella hänen haluamallaan tavalla, hän vie asian rikostutkintaan. A oli jatkanut D:n uhkailua ja epäasiallista kielenkäyttöä toisen työntekijän huoneessa. Lisäksi A oli 3.11.2015 työyhteisötilaisuuden jälkeen käydyssä keskustelussa uhannut työhyvinvoinnista vastaavaa ylitar-kastaja D:tä oikeuteen haastamisella. Molemmissa tapahtumissa oli ollut kyse A:n epäasialliseksi kokemasta työnantajan menettelystä A:n kiusaamiseksi kokemaan kirjeeseen liittyvässä asiassa. Asia olisi A:n mukaan tullut käsitellä työsuojelu- eikä riita-asiana. A oli keskustelujen aikana use-aan otteeseen tuonut esiin vaatimuksensa vahingonkorvauksesta sen johdosta, ettei kirjettä koske-vaa asiaa ollut hoidettu häntä tyydyttävällä tavalla. Valituksessaan A vaati viraston päätöksen ku-moamista, asian käsittelyä suullisesti sekä valitusasian liiteaineistojen määräämistä salassa pidet-täväksi. A:n mukaan valituksen antaja, johtaja E, oli ollut tapauksessa esteellinen. Lisäksi A:n mielestä häntä ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen varoituksen antamista. 

A:n saama kirjallinen varoitus oli perustunut A:n epäasialliseen käytökseen virantoimituksessa 3.11.2015 ja 12.11.2015. Hallinto-oikeus katsoi suullisen käsittelyn järjestämisen ilmeisen tarpeet-tomaksi muun muassa sillä perusteella, että tapahtumien sisältö oli selvinnyt laajasti osapuolten toimittamasta kattavasta materiaalista, joka sisälsi myös äänitallenteen. Kyse oli lähinnä näiden tapahtumakulkujen oikeudellisesta arvioinnista.

A:n mielestä häntä ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen varoituksen antamista, koska hänelle 23.3.2016 tiedoksiannetussa kuulemiskirjeessä annettua määräaikaa vastineen toimittamiselle ei ollut pidennetty hänen pyyntönsä mukaisesti. A:n mukaan hän ei ollut terveydentilansa vuoksi kyennyt laatimaan vastinetta vastineen antamiselle varattuna aikana. Työnantaja oli myöntänyt lisäaikaa 8.4.2016 saakka ja samalla ilmoittanut, että jos A katsoo, ettei kykene työkyvyttömyy-tensä johdosta toimittamaan vastinetta, hänen tulee mainittuun määräaikaan mennessä toimittaa asiasta lääkärinlausunto. Hallinto-oikeus totesi, että A:lle sairauden perusteella myönnetty virka-vapaus ei ollut lain mukaan vielä estänyt hänen kuulemistaan virkavapauden aikana. A ei ollut esittänyt sellaista lääkärintodistusta, josta ilmenisi, ettei hän terveydentilansa vuoksi olisi kyennyt antamaan vastinetta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lle oli näin ollen varattu tilaisuus tulla asian-mukaisesi kuulluksi 23.3.2016 tiedoksiannetun kuulemisilmoituksen johdosta.

A oli esittänyt varoituspäätöksen tehneen E:n olleen esteellinen päätöksen tekemisessä muun mu-assa sillä perusteella, että A:n mukaan E oli ollut keskeisesti mukana määrittelemässä niitä päätök-siä, joiden perusteella A oli vuonna 2013 nostanut kaksi syrjintäkannetta työnantajaa vastaan. A oli myös aikaisemmin tehnyt E:stä kantelun epäasialliseksi kokemansa kohtelun johdosta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei johtaja E ollut tullut A:n hänestä tekemän kantelun eikä myöskään A:n häntä kohtaan tunteman epäluottamuksen johdosta esteelliseksi päättämään virkatehtäviinsä yksikön päällikkönä kuuluvan varoituksen antamisesta A:lle. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa muuten-kaan ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella luottamus E:n puolueettomuuteen olisi vaarantu-nut.

Hallinto-oikeus totesi, ettei sen toimivaltaan kuulu sen ratkaiseminen, olisiko työnantajan tullut käsitellä kyseinen asia työsuojeluasiana ja onko työnantajan menettely kyseisessä asiassa ja sen selvittämisessä ollut asianmukaista. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei myöskään kuulu sen arvi-oiminen, onko A:lle mahdollisesti syntynyt työnantajan menettelyn johdosta kirjelmissään katso-malla tavalla oikeus vahingonkorvaukseen. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on lähtökoh-taisesti oikeus saattaa työyhteisössään epäasialliseksi kokemansa kohtelu toimivaltaisen viran-omaisen tutkittavaksi, jos työnantaja on virkamiehen näkemyksen mukaan laiminlyönyt työnanta-jalle asiassa kuuluvat toimintavelvoitteet. A:lle annettu varoitus ei ollut kuitenkaan liittynyt tämän oikeuden käyttämiseen, vaan perusteena olevissa tapahtumissa oli kysymys siitä, että A oli pyrki-nyt saamaan asian käsitellyksi vahingonkorvausasiana tuomalla 3.11.2015 sekä 12.11.2015 käy-dyissä keskusteluissa esiin aikovansa saattaa asian toimivaltaisen viranomaisen tutkittavaksi, ellei virasto suostu aloittamaan neuvotteluja vahingonkorvauksesta. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli esittämällä asian tässä muodossa B:lle ja D:lle, joilla kummallakaan ei ole päätäntävaltaa asiassa, pyrkinyt epäasiallisesti vaikuttamaan siihen, että B ja D myötävaikuttaisivat hänen asiansa käsitte-lemiseen. A:n on näin menetellessään katsottava toimineen moitittavalla tavalla. Moitittavuutta oli ollut omiaan lisäämään se, että äänekkäästi käydyn keskustelun sisältö oli ollut kuultavissa myös B:n huoneen ulkopuolella. A:n käytös oli saadun selvityksen mukaan ollut epäasiallista ja työyh-teisöön sopimatonta. Virastolla oli ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoi-tus.

A oli vaatinut valitusasian liiteaineiston määräämistä salassa pidettäväksi. A:n näkemyksen mu-kaan asiassa oli keskeisesti kyse A:n arvoa ja kunniaa loukanneesta sähköpostiviestinnästä ja sen vaikutuksesta A:n terveydentilaan. Julkisena oikeudenkäyntiaineisto voisi myös aiheuttaa vahin-koa A:n elinkeinoiminnalle. Hallinto-oikeus totesi, että kysymys hallinto-oikeudelle tässä asiassa toimitettujen liitteiden julkisuudesta ratkaistaan erikseen siinä vaiheessa, kun joku pyytää tietoa näistä asiakirjoista. Vaatimus asiakirjojen määräämisestä salassa pidettäväksi oli tämän vuoksi hylättävä.

Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen valituskirjelmän liitteiden määräämisestä salassa pidettäväksi.

KHO 28.8.2019 T 3861: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen.

Hallintolaki 27 § 1 momentti
Hallintolaki 27 § 1 momentti
Hallintolaki 29 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 42 §
Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 24 §
Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti
Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettu laki 1 §
Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettu laki 8 §