Helsingin hallinto-oikeus 25.8.2014 14/0640/2

Palvelussuhteesta johtuva etuus        
Oikaisuvaatimus    
Oikeudenkäyntikulut
Korvausvaatimus
Yhdenvertainen kohtelu         
                
Virasto oli päätöksellään 17.9.2012 hylännyt valtionsyyttäjä A:n valtion virkamieslain 52 §:n mukaisen oikaisuvaatimuksen, joka oli koskenut A:lle maksettuja kulukorvauksia. A oli vaatinut, että hänelle maksettaisiin 1.8.2011 alkaen kulukorvaukset vähintään samojen perusteiden mukaisesti kuin Tallinnassa toimivalle yhteyssyyttäjälle maksettiin.

A oli oikaisuvaatimuksessaan vaatinut suorituksia 1.8.2011 alkaen. Koska valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimus voi koskea vain etuutta, jonka oikaisuvaatimuksen tekijä katsoo jääneen hänelle suorittamatta, A:n ei ollut katsottava tarkoittaneen tässä yhteydessä vaatia etuutta oikaisuvaatimuksen ratkaisemista myöhemmältä ajalta. Virasto oli myös ratkaissut vaatimuksen takautuvana vaatimuksena. Valitettaessa oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä ei hallinto-oikeudessa näin ollen voitu tutkia etuuksista oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen 17.9.2012 jälkeistä aikaa koskien.

Ratkaistavana olleessa asiassa ei ollut kysymys viranhoidosta maksettavasta palkasta, vaan ulko-mailla työskentelyn ajalta suoritettavista kulukorvauksista, joiden maksaminen perustuu eri hallin-non aloilla eri säädöksiin ja määräyksiin. Ulkoasiainhallintolain 26 §:n muutos oli mahdollistanut uudet hallinnolliset järjestelyt siten, että Suomen kansallinen jäsen Eurojustissa olisi palvelussuhteessa oikeusministeriöön, mutta edustuston päällikön alainen Suomen ja vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön yleisiä suhteita koskevissa asioissa. Virasto oli nimittänyt valtionsyyttäjä A:n Suomen Eurojustin kansalliseksi jäseneksi kolmeksi vuodeksi 1.8.2011 alkaen. A:n virkasuhde oli ollut oikeusministeriössä. A:lle oli maksettu kustannusten korvaukset valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n nojalla annettujen valtiovarainministeriön määräysten mukaisesti. Hallinto-oikeus totesi, että ulkoasiainhallinnon ja oikeusministeriön palveluksessa olevat viranhaltijat ovat eri viroissa ja heille maksettavien kustannusten korvausten perusteet määräytyvät suoraan kyseisiä hallinnonaloja koskevien säädösten mukaisesti. Näiden säädösten mukaiset korvausjärjestelmät ovat erilaiset. Hallinto-oikeus edelleen totesi, että kulukorvausten perusteista on määrätty laeissa ja lain nojalla annetuissa viranomaisten määräyksissä. Se, että eri hallinnonaloilla korvausten perusteet on määritelty eri tavalla eri säädöksissä ja määräyksissä ja että ne näin ollen voivat johtaa erisuuruisiin korvauksiin, ei vielä merkitse sitä, että hallinnonalojen virkamiehet olisi asetettu yleisen tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaisesti epäyhdenvertaiseen asemaan sillä perusteella, että osalle virkamiehistä maksetaan pienempiä korvauksia. Kun otettiin huomioon eri hallinnonaloilla kulukorvauksia koskevan sääntelyn taustalla olevat osittain erilaiset olosuhteet, hallinto-oikeus katsoi, ettei viraston päätös hylätä A:n oikaisuvaatimus ollut esitetyillä yhdenvertaista kohtelua koskeneilla valitusperusteilla lainvastainen.

Hallinto-oikeus ei tutkinut valitusta oikaisuvaatimuspäätöksen ajankohtaa 17.9.2012 myöhempiä etuuksia koskeneelta osalta. Muilta osin hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeneen vaatimuksen.

KHO 15.6.2017 T 2905: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siten muutettu. Myös A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin.

Valtion virkamieslaki 52 §
Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti
Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti
Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 5 momentti
Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 2 momentti 3 kohta
Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 4 momentti
Hallintolainkäyttölaki 22 §
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti