Helsingin hallinto-oikeus 25.8.2014 14/0639/2

Palvelussuhteesta johtuva etuus        
Oikaisuvaatimus             
Perusteen vanhentuminen
Korvausvaatimus
Määräaika
Yhdenvertainen kohtelu
Oikeudenkäyntikulut        

Virasto oli päätöksellään 17.9.2012 hylännyt valtionsyyttäjä A:n valtion virkamieslain 52 §:n mukaisen oikaisuvaatimuksen, joka oli koskenut A:lle maksettuja kulukorvauksia. A oli vaatinut, että hänelle maksettaisiin aikavälin 1.8.2008 - 31.7.2011 kulukorvaukset vähintään samojen perusteiden mukaisesti kuin Tallinnassa toimivalle yhteyssyyttäjälle maksettiin.

Siltä osin kuin oli kysymys A:lle aikana 1.8.2008 - 31.12.2008 maksetuista kulukorvauksista hänen oikaisuvaatimuksensa oli saapunut virastoon 24.8.2012 eli valtion virkamieslain 62 §:ssä säädetyn kolmen vuoden oikaisuvaatimusajan jälkeen. Näin ollen vaatimus oli tältä osin hylättävä vanhentuneena.

Ratkaistavana olleessa asiassa ei ollut kysymys viranhoidosta maksettavasta palkasta, vaan ulkomailla työskentelyn ajalta suoritettavista kulukorvauksista, joiden maksaminen perustuu eri hallinnon aloilla eri säädöksiin ja määräyksiin. Ulkoasiainhallintolain 26 §:n muutos oli mahdollistanut uudet hallinnolliset järjestelyt siten, että Suomen kansallinen jäsen Eurojustissa olisi palvelussuhteessa oikeusministeriöön, mutta edustuston päällikön alainen Suomen ja vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön yleisiä suhteita koskevissa asioissa. Virasto oli nimittänyt valtionsyyttäjä A:n Suomen Eurojustin kansalliseksi jäseneksi ajaksi 1.8.2011 - 31.7.2011. A:n virkasuhde oli ollut oikeusministeriössä. A:lle oli maksettu kustannusten korvaukset valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n nojalla annettujen valtiovarainministeriön määräysten nojalla. Hallinto-oikeus totesi, että ulkoasiainhallinnon ja oikeusministeriön palveluksessa olevat viranhaltijat ovat eri viroissa ja heille maksettavien kustannusten korvausten perusteet määräytyvät suoraan kyseisiä hallinnonaloja koskevien säädösten mukaisesti. Näiden säädösten mukaiset korvausjärjestelmät ovat erilaiset. Hallinto-oikeus totesi, että kulukorvausten perusteista on määrätty laeissa ja lain nojalla annetuissa viranomaisten määräyksissä. Se, että eri hallinnonaloilla korvausten perusteet on määritelty eri tavalla eri säädöksissä ja määräyksissä ja että ne näin ollen voivat johtaa erisuuruisiin korvauksiin, ei vielä merkitse, että hallinnonalojen virkamiehet olisi asetettu yleisen tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaisesti epäyhdenvertaiseen asemaan sillä perusteella, että osalle virkamiehistä maksetaan pienempiä korvauksia. Kun otettiin huomioon eri hallinnonaloilla kulukorvauksia koskevan sääntelyn taustalla olevat osittain erilaiset olosuhteet, hallinto-oikeus katsoi, ettei viraston päätös hylätä A:n oikaisuvaatimus ollut esitetyillä yhdenvertaista kohtelua koskeneilla valitusperusteilla lainvastainen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeneen vaatimuksen.

KHO 15.6.2017 T 2906: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siten muutettu. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin.

Valtion virkamieslaki 52 §
Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti
Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti
Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 5 momentti
Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 2 momentti 3 kohta
Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 4 momentti
Hallintolainkäyttölaki 22 §