Helsingin hallinto-oikeus 26.8.2016 16/0625/2

Korvausvaatimus
Hallintoriita
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi
Nimityskirja
Oikeudenkäyntikulut
Palkka
Sijaisuus
Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy
Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy

A vaati hallintoriitahakemuksessaan, että virasto määrätään maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden käytöstä. A oli työskennellyt virastossa 27.12.2011-31.12.2014 välisenä aikana kahdeksassa erimittaisessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ollut määräaikaisessa veroasiantuntijan virkasuhteessa ajalla 27.12.2011-19.12.2012 perusteena X:n vuorotteluvapaaseen liittyvän viran hoito. Virkasuhteen 20.-31.12.2013 määräaikaisuuden peruste oli ollut osa-aikaisen tehtävän hoitoon liittyvä virkasuhde. Viraston mukaan kyseessä oli ollut kahden virkavapaalla olevan henkilön viransijaisuus. Nimittämiskirjan mukaan 1.1.-30.6.2013 määräaikaisuuden peruste oli viransijaisuus. 

Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimittämiskirjat olivat viiden virkasuhteen osalta 20.-31.12.2012, 1.7.-19.8.2013, 20.8.-21.10.2013, 22.-31.10.2013 ja 1.11.-31.12.2013 siten puutteelliset, ettei niistä ilmennyt, kenen sijaisena A oli toiminut. Hallinto-oikeuden mukaan puutteellisuudelle ei ollut kuitenkaan annettava asiassa ratkaisevaa merkitystä, kun kysymys on pidempiaikaisten virkasuhteiden väliin sijoittuvista lyhyistä aikaväleistä. Virasto oli myös myöhemmin selityksessään tuonut esiin järjestelyiden tilapäisyyden ja esittänyt selvityksen kysymyksessä olevista taustaviroista.

Hallinto-oikeuden mukaan virasto ei ollut määräaikaisilla nimityksillä kiertänyt irtisanomissuojaa. Määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut virkamieslain mukaiset hyväksyttävät perusteet eikä hakijalla ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen.

KHO 23.10.2018 T 4859: Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, että virkasuhteiden 1.7.-19.8.2013, 20.8.-21.10.2013, 22.-31.10.2013 ja 1.11.-31.12.2013 määräaikaisuudelle ei ollut osoitettu olleen virkamieslaissa säädettyä perustetta. Nimittämiskirjat virkasuhteisiin ajalla 17.-31.12.2013 olivat olleet puutteelliset. Määräaikaisuuden perusteen ollessa sijaisuus, olisi nimittämiskirjasta käytävä selville, kenen sijaisena toimitaan. Virasto oli muutoksenhaun yhteydessä jälkikäteen nimennyt virkamiehen, joita A oli sijaistanut. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan sijaistettavan virkamiehen jälkikäteinen nimeäminen oli jäänyt siinä määrin epäselväksi, ettei määräaikaisuuden perusteita ollut mahdollista luotettavasti todeta virkamieslain mukaisiksi. Tämän vuoksi A:lla oli oikeus korvaukseen sen vuoksi, ettei häntä viimeisen virkasuhteen päättyessä ollut enää nimitetty viraston virkamieheksi. 

Koska hallinto-oikeudella oli ollut asiasta eri käsitys, tuli hallinto-oikeuden päätös kumota ja A:n hakemus vaaditun korvauksen perusteen osalta hyväksyä. Korvauksen määrittämistä koskevan harkinnan laatu huomioon ottaen asiaa ei ollut tarpeen palauttaa hallinto-oikeudessa vaan A:n hakemus tuli ratkaista myös korvauksen määrän osalta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n virkasuhteiden aikaisen palkkauksen oikeellisuus ei ollut ratkaistavana tässä asiassa. Sen vuoksi korvaus tuli määrätä A:lle virkasuhteen päättyessä maksetun kuukausipalkan perusteella.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Virasto velvoitettiin maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus, joka laskettiin A:lle palvelussuhteen päättyessä suoritetun kuukausipalkan perusteella. Hakemus hylättiin enemmälti. Virasto määrättiin korvaa-maan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 440 eurolla. Vaatimus hylättiin enemmälti.

Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti
Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 69 §