Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Helsingin hallinto-oikeus 17.1.2017 17/0022/2

Korvausvaatimus
Hallintoriita                
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi
Projekti            
Sijaisuus
Työn luonteesta johtuva peruste
Taloudellinen syy
Palkka                  

A vaati hakemuksessaan, että virasto velvoitetaan suorittamaan hänelle 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus eli yhteensä 45 341,80 euroa laillisine viivästyskorkoineen. A oli nimitetty kahteen ylitarkastajan määräaikaiseen virkasuhteeseen 7.10.2013 – 24.4.2014 ja 25.4. – 31.8.2014. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut B:n viransijaisuus. Toiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettäessä virastolla oli ollut tieto siitä, että B:n virkavapaa kestää vuoden 2014 loppuun asti. A:n määräaikaista virkasuhdetta ei jatkettu enää 31.8.2014 jälkeen, vaikka B:n virkavapaus jatkui vuoden loppuun asti. Virasto perusteli A:n ja kahden muun määräaikaisten virkasuhteiden tekemistä 31.8.2014 asti määrärahojen supistumisesta johtuvalla viraston vaikealla taloustilanteella ja säästötarpeella. Viraston johtoryhmä oli antanut kesäkuussa 2014 hyväksynnän yhden määrä-aikaisuuden jatkamiselle. Virasto päätti jatkaa C:n määräaikaista virkasuhdetta 1.9.2014 alkaen. 

Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että B:n tehtävien hoitaminen oli järjestetty osittain sisäisillä järjestelyillä siirtämällä niitä ryhmän muille virkamiehille ja osittain nimittämällä A määräajaksi hoitamaan B:ltä ja muilta virkamiehiltä siirtyviä tehtäviä. Viraston lisäselityksen mukaan A hoiti kahta projektityyppistä työkokonaisuutta ja nimitys tehtiin vain projektien arvioiduksi kestoajaksi. A:n palkkaamiseen käytettiin B:n virkavapauden johdosta vapautunutta määräraharesurssia. A:n tehtävät olivat siis poikenneet B:n tehtävistä. Hallinto-oikeus totesi, että nimitettävän henkilön tehtävät voivat poiketa sen henkilön tehtävistä, jonka virkavapauden ajaksi virkamies nimitetään. Virastolla on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Sen sijaan hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto voinut enää lisäselityksessään vedota työn projektiluontoisuuteen määräaikaisen virkasuhteen perusteena, koska nimittämiskirjassa määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu ainoastaan B:n viransijaisuus.

Hallinto-oikeus totesi, etteivät viraston vaikea taloustilanne ja säästötarpeet sellaisenaan muodostaneet perustetta käyttää työn luonteen perusteella määräaikaista virkasuhdetta. Toisaalta viraston taloudellisen tilanteen heikkenemiseen liittyy kuitenkin usein sen selvittäminen, miten viraston tehtävien hoitaminen voidaan järjestää tarkoituksenmukaisemmin. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut toisen nimityksen osalta viraston taloudellisen tilanteen heikkenemisen johdosta sen toimintaan liittyvä erityinen syy nimittää A määräaikaisuuden perusteena olevaa aikaa lyhyemmäksi ajaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen 31.8.2014 saakka. Asiassa saadun selvityksen mukaan C oli nimitetty lakimieheksi 1.9.2014. B:n sijaisuus oli kuitenkin ollut täyttämättä samasta ajankohdasta alkaen eikä C ollut toiminut B:n sijaisena. Kyseessä ei siis hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ollut tilanne, jossa C olisi vaihdettu A:n tilalle B:n sijaiseksi. Nimitystä helmi-kuussa 2014 tehtäessä oli voitu perustellusti arvioida, ettei hakijan työpanosta tarvita B:n virkavapauden loppuaikana 31.8.2014 jälkeen. Virasto ei ollut määräaikaisilla nimityksillä kiertänyt irtisanomissuojaa. Määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaiset hyväksyttävät perusteet.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen.
KHO 17.5.2019 T 2278: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ollut perusteita.

Valtion virkamieslaki 9 § 
Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti 
Hallintolainkäyttölaki 69 § ja 74 §