Päätös Helsingin hallinto-oikeus 16.6.2022 Nimittämispäätös nro H3544/2022 (diaarinumero 21210/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Valtion virkaan tai virkasuhteeseen nimittäminen

Asiasanat 
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös
Päätöksen perusteleminen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli 9.6.2020 tekemällään päätöksellä nimittänyt syyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen B:n ajalle 1.7.2020—30.9.2024. Nimittämättä jäänyt A vaati päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi.

A katsoi valituksessaan olleensa työkokemuksensa perusteella ansioituneempi virkasuhteeseen kuin siihen nimitetty B. A:n mukaan häntä oli perusteetta syrjitty nimitysmenettelyssä. Talous- ja Turvallisuus-erikoistumisalueiden tehtäviä ei ollut tarkemmin eritelty taikka kerrottu tehtävien tarkemmasta sisällöstä, ja toisaalta, että hakijoiden vertailun olisi tullut tapahtua näiden kahden alueen osaamisen puitteissa. A:n mukaan työnantajan olisi tullut ottaa lisäksi ansiovertailussa huomioon sillä käytettävissä olevat tiedot hakijoiden erikoistumisalueista ja keskeisimmistä virka- ja työtehtävistä. A oli katsonut, että ansiovertailussa ei olisi tullut käyttää työtilastoja, niitä oli käytetty virheellisesti ja hakijoiden olisi joka tapauksessa tullut saada lausua tilastoista ja myös muista A:n vetoamista nimitysmenettelyyn liittyvistä asiakirjoista.

Hallinto-oikeuden mukaan asiassa oli arvioitava, oliko nimitysmenettelyssä tapahtunut A:n vetoamia menettelyvirheitä, oliko B:n nimitys perustunut B:n ja A:n ansioiden tasapuoliseen vertailuun ja oliko työnantaja käyttänyt nimitykseen sisältynyttä harkintavaltaansa oikein.

Hallinto-oikeus toi esiin perusteluissaan muun muassa, että nimitysmuistiossa oli todettu kaikkien haastateltujen hakijoiden olleen varsin tasavahvoja, mutta A:n ja B:n erottuneen muista hakijoista pidemmällä syyttäjäkokemuksellaan ja pidemmällä kokemuksellaan vaativien asioiden hoitamisesta. Hallinto-oikeus katsoi työnantajan voineen saatuun selvitykseen nähden päätyä tällaiseen kokonaisarvioon A:n ja B:n syyttäjäkokemuksen osalta. Kun molemmilla oli ollut varsin pitkä ja työnantajan mukaan kyseiseen tehtävään riittävä syyttäjäkokemus, menettely ei ollut ollut lainvastaista sillä perusteella, että kokemusvuosia ei ollut verrattu tämän yksityiskohtaisemmin. Pelkästään työkokemuksen pituudella ei voitu katsoa enää olleen näiden hakijoiden noin 20 vuoden syyttäjäkokemuksen jälkeen ratkaisevaa merkitystä.

Hallinto-oikeus toi tämän jälkeen esiin, että nimitysmuistiossa ei ollut varsinaisesti vertailtu keskenään A:n ja B:n ansioita Talouselämän- ja Turvallisuus -erikoistumisalueiden kokemuksen osalta. Nimitysmuistiossa oli myös todettu, että tilastojen mukaan vaativien asioiden määrän ja painotetun työmäärän perusteella ainakin vuonna 2019 ja alkuvuonna 2020 B:n hoitama juttukanta oli ollut hakijoista vaativin. Kyseisen tiedon alkuperä jäi epäselväksi asiassa saatuun selvitykseen sekä erityisesti siihen nähden, että työnantaja oli ilmoittanut käyttäneensä arvioinnissa ainoastaan B:tä koskevia tilastotietoja. A:n työskentelyn tuloksellisuudesta ei ollut mainintaa, eikä A:n ja B:n ansioita ollut vertailtu työskentelyn tuloksellisuuden osalta. Hallinto-oikeus katsoikin, että tilastotietoihin perustuneen juttukannan vaativuuden sekä työskentelyn tuloksellisuuden osalta A:n ja B:n ansioiden vertailun ei voitu todeta olleen tasapuolista ja objektiivista.

Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei voitu luotettavasti todeta, oliko työnantaja voinut pitää B:tä ansioituneempana A:han nähden kyseessä olevaan määräaikaiseen aluesyyttäjän virkasuhteeseen. Tuomioistuin otti huomioon epäselvyyksinä ilmenneet seikat, joihin kuului muun muassa se, että työnantaja oli lausunnossaan todennut, että ansiovertailussa oli painotettu Talouselämä-erikoistumisaluetta. Tämän arviointiperusteen vertailu A:han nähden ei ilmennyt nimitysmuistiosta, kuten ei myöskään Turvallisuuserikoistumisaluetta koskeva ansiovertailu A:n ja B:n välillä. Myös nimityspäätökseen vaikuttanut työskentelyn tuloksellisuus oli jäänyt vertailematta hakijoiden välillä.

Hallinto-oikeus toi lopuksi esiin, että hallintopäätöksen perustelujen tuli ilmetä päätöksestä riittävän selkeästi ja avoimesti. Virkanimitystä koskevassa päätöksenteossa ei ollut riittävää, että nimittävä viranomainen esitti ainoastaan kokoavan johtopäätöksensä päätöksen perusteena olevista seikoista. Nimityspäätöksestä ja sitä valmisteltaessa laaditusta nimitysmuistiosta ilmenevän valintamenettelyn tuli osoittaa, että hakijoita oli nimitysmenettelyn kuluessa tosiasiassa vertailtu keskenään kaikkien niiden valintaperusteiden osalta, joita ansiovertailussa oli sovellettu.

Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenä, että kyseisessä nimitysasiassa asianmukaista vertailua ei ollut suoritettu kaikkien valintaperusteiden osalta Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentista ilmenevien yleisten nimitysperusteiden mukaisesti. Hallinto-oikeudella ei ollut tämän vuoksi edellytyksiä todeta, oliko päätös lopputulokseltaan mainitusta säännöksestä ilmenevien yleisten virkanimitysperusteiden mukainen.

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti ja perustuslain säätämiseen johtanut hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 § 1 momentti ja 59 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti
Hallintolaki 6 §, 34 § 2 momentti 2 kohta ja 45 § 1 momentti