Päätös Helsingin hallinto-oikeus 21.6.2022 Nimittämispäätös nro H3675/2022 (diaarinumero 21348/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös
Syrjintä

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Ministeriö oli 30.6.2020 tekemällään päätöksellä nimittänyt kirjastonjohtajan virkaan B:n ajalle 1.9.2020–31.8.2025.

Nimittämättä ja haastattelun ulkopuolelle jäänyt A vaati päätöksen kumoamista. A:n mukaan hän oli tullut eräänä ansioituneimmista hakijoista sukupuolensa vuoksi tasa-arvolain vastaisesti syrjityksi virkaa täytettäessä, koska haastatteluun ei kutsuttu A:ta eikä muitakaan johtokunnan suosittelemia miespuolisia hakijoita. A:ta mahdollisesti vähemmän pätevä henkilö oli tullut valituksi tehtävään. Lisäksi A:n valituksen mukaan muun muassa hakijavertailua ei ollut tosiasiallisesti tehty. Nimitysmuistiosta puuttui olennaisten hakijoilta toivottavien ominaisuuksien vertailu kokonaan. Toteutuneilta osin vertailu oli ollut puutteellinen ja ilmeisen tarkoitushakuinen. A toi esiin myös, että koulutuksia ei ollut verrattu toisiinsa eikä koulutuksen laajuutta ja soveltuvuutta tehtävään ollut arvioitu.

Hallinto-oikeus katsoi perusteluissaan, että koulutuksen osalta A:n ja virkaan valitun B:n välillä ei ollut viran hoitamisen kannalta sellaista olennaista eroa, että kumpaakaan olisi voitu tältä osin pitää toista ansioituneempana. Myöskään käytännössä osoitetun johtamistaidon osalta A:n ja virkaan valitun B:n välillä ei katsottu olleen viran hoitamisen kannalta sellaista olennaista eroa, että kumpaakaan olisi voitu pitää toista ansioituneempana. Muun muassa näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että A:n ja B:n ansioita kokonaisuutena arvioitaessa A:ta ei voitu pitää virkaan valittua B:tä tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ansioituneempana. Tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintäolettamaa ei näin ollen syntynyt.

Nimitysmuistiossa oli katsottu, että A ja kuusi muuta hakijaa täyttivät viran kelpoisuusvaatimukset käytännössä osoitetun johtamistaidon osalta, mutta he olivat ansioituneet kokonaisuutena arvioiden vähemmän kirjaston toimialaan perehtymisen osalta kuin B ja kolme muuta (naispuolista) hakijaa. Tämän vuoksi haastatteluihin oli kutsuttu viimeksi mainitut neljä hakijaa, joiden oli katsottu työkokemuksensa ja muun tehtävänhoidon sekä osaamisensa puolesta parhaiten täyttävän hakuilmoitukseen sisältyneet vaatimukset ja muut edellytykset. Nimitysmuistiossa oli kuvattu haastateltujen neljän hakijan keskeinen työkokemus sekä vertailtu tarkemmin näiden hakijoiden perehtyneisyyttä kirjaston toimialaan, käytännössä osoitettua johtamistaitoa sekä viran menestyksellistä hoitamista edesauttavia tekijöitä.

Hallinto-oikeus katsoi, että ministeriö oli voinut sille kuuluvan harkintavallan nojalla painottaa A:n ja virkaan valitun B:n ansioita tekemällään tavalla. Hallinto-oikeus totesi, että nimitysmenettelyn luonteeseen kuului, ettei kaikkien hakijoiden ansioita tarvinnut vertailla aina yhtä laajasti keskenään, vaan nimittävä viranomainen oli voinut sille kuuluvan harkintavallan rajoissa painottaa etukäteen asetettuja valintaperusteita, joita se piti haettavana olevan viran hoitamisen kannalta tärkeinä. Tämän painotuksen perusteella viranomainen oli voinut valita hakijat, joiden kesken jatkoarviointi tehtiin. Asiassa ei ilmennyt, että haastateltavia valittaessa olisi menetelty A:ta kohtaan epätasapuolisesti. Tähän nähden ansiovertailu ei ollut ollut virheellinen sen vuoksi, että A:ta ei ollut valittu haastatteluun, vaikka hän oli yksi johtokunnan lausunnossa suositelluista hakijoista, eikä sen vuoksi, että osaa valintaperusteista oli sovellettu vain haastatteluun kutsuttujen hakijoiden osalta. 

Hallinto-oikeus toi vielä lopuksi esiin, että virkaan valittu B oli ollut johtokunnan lausunnossa suositeltujen hakijoiden joukossa, minkä vuoksi nimitysmenettelyn ei voitu todeta olleen tältäkään osin lainvastainen. Johtopäätöksenä hallinto-oikeus katsoi, että nimittämispäätös oli tehty ministeriön harkintavallan rajoissa. Päätös ei ollut A:n esittämillä perusteilla naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain eikä yleiset virkanimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastainen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti sekä perustuslain säätämiseen johtanut hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 § 1 ja 2 momentti ja 59 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti
Hallintolaki 6 §
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 7 § 1 momentti ja 2 momentti 1 kohta, 8 § 1 momentti 1 kohta sekä siihen kuuluva hallituksen esitys (HE 57/1985 vp), 9 a §
Näkövammaisten kirjaston työjärjestys 7 §
Laki näkövammaisten kirjastosta 3 § ja 6 §
Asetus näkövammaisten kirjastosta 1 § 1 momentti, 2 § 5 kohta, 8 § 1 momentti ja 9 § 
Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 6 § 1 momentti