Päätös Helsingin hallinto-oikeus 27.5.2022 Nimittämispäätös nro H3072/2022 (diaarinumero 20626/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus ja oikeudenkäynnin viivästymistä koskeva hyvitysvaatimus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös
Syrjintä
Yhdenvertainen kohtelu

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli 28.2.2020 tekemällään päätöksellä nimittänyt johtavan veroasiantuntijan virkaan B:n 1.3.2020 alkaen. Nimittämättä jäänyt A vaati päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 500 euroon asti laillisine korkoineen. A:n mukaan nimityksessä oli menetelty virheellisesti ja lainvastaisesti jatkamalla hakuaikaa epäasiallisella perusteella. A toi esiin, että hänellä oli ollut lyhyempi aika laatia hakemustaan kuin B:llä. Lisäksi A katsoi olevansa hakuilmoituksessa kuvatuilla kriteereillä vertailtuna ansioituneempi virkaan kuin B, ja että häntä oli syrjitty ikänsä ja sukupuolensa perusteella. Myöskään haastattelua ei ollut toteutettu tasapuolisesti, kun A:lle ei ollut esitetty haastattelussa tiettyjä kysymyksiä, kun taas B:n kanssa osaa näistä kysymyksistä oli käsitelty ja myöskin painotettu ansiovertailussa. A oli myös perusteluidensa mukaan työkokemuksensa perusteella B:tä ansioituneempi, ja B:llä ei ollut tehtävään edellytettyä vahvaa arvonlisäveron tuntemusta.

Hallinto-oikeus toi esiin perusteluissaan, että virasto oli voinut harkintavaltansa puitteissa jatkaa viran hakuaikaa viikolla hakemusten ja sopivien hakijoiden vähäisen määrän vuoksi, kun hakemuksia oli tullut neljä ja vain yhdellä hakijalla oli riittävä kokemus tehtävään. Virastolla oli näin ollen ilmoittamastaan syystä perusteltu syy jatkaa hakuaikaa. Hallinto-oikeus totesi myös, että A:lla oli saatuaan tiedon hakuajan jatkamisesta ollut mahdollisuus täydentää vielä hakemustaan. Näistä syistä hallinto-oikeus katsoi, ettei hakuajan jatkamisessa ollut menetelty epätasapuolisesti eikä muutoinkaan lainvastaisesti.

Tämän jälkeen hallinto-oikeus totesi haastattelumuistioiden perusteella ilmenneen, että A:n ja B:n haastattelussa oli käytetty samanlaista haastattelurunkoa, ja heiltä oli kysytty pääosin samoja asioita. Tähän nähden asiassa ei hallinto-oikeuden mukaan voitu todeta, että A:ta olisi kohdeltu haastattelun osalta tasapuolista kohtelua koskevan vaatimuksen vastaisesti tai että valmistelua olisi tältä osin pidetty virheellisenä tai A:ta syrjivänä.

Ansiovertailun osalta hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli selvästi pidempi työkokemus verotuksen alalta. Virasto oli tämän ohella katsonut sekä B:llä että A:lla kummallakin olleen tehtävään riittävän vahva tuntemus arvonlisävertouksesta, mutta A:n olleen tältä osin ansioituneempi. Virasto oli voinut tuomioistuimen mukaan arvioida B:llä olleen viran tehtäviin nähden kuitenkin riittävä kokemus, kun huomioon otettiin B:n työskentely noin viiden vuoden ajan arvonlisäverotuksen asiantuntijatehtävissä. Hallinto-oikeus toi esiin myös, että A:n oli katsottava olleen ansioituneempi B:hen nähden kuitenkin lisäksi vaativien yritysverotuksen tehtävien osalta.

Kun A:ta oli työkokemuksen osalta pidettävä ansioituneempana kuin virkaan nimitettyä B:tä, ja A oli katsonut tulleensa sukupuolensa perusteella syrjäytetyksi nimityksessä, asiassa oli syntynyt tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettama. Samasta syystä asiassa oli syntynyt myös yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu syrjintäolettama B:tä vanhemman A:n katsoessa tulleensa syrjäytetyksi nimityksessä ikänsä vuoksi.

Hallinto-oikeus totesi syrjintäolettaman osalta aluksi viraston voineen nimityksessä painottaa arvonlisäverotuksen osaamisen ohella myös nimityspäätöksessä mainittuja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Tämä johtui siitä, että viran toimenkuva piti sisällään kehittäjätehtäviä. Lisäksi nimityksessä painotettuja ominaisuuksia oli pidettävä myös johtavan asiantuntijatehtävän menestyksellisen hoitamisen edellytyksinä. Hakemusten, haastattelujen sekä viraston A:sta jo entuudestaan olleen käsityksen perusteella virasto oli hallinto-oikeuden mukaan voinut arvioida, että B:llä oli edellä mainittuja ominaisuuksia enemmän kuin A:lla. Näin ollen virasto oli harkintansa mukaan voinut pitää B:tä kokonaisarvion perusteella A:ta ansioituneempana ja soveltuvampana johtavan arvonlisäveroasiantuntijan virkaan. Asiassa ei hallinto-oikeuden mukaan ilmennyt, että hakijoiden ansiovertailu ei olisi ollut objektiivista tai että A olisi jätetty virkaan nimittämättä sukupuolensa tai ikänsä vuoksi.

Johtopäätöksenä hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli päättäessään kokonaisarvion perusteella nimittää virkaan B:n tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa. Päätös ei ollut A:n esittämillä perusteilla yleiset virkanimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin, tasa-arvolain, yhdenvertaisuuslain tai hallintolain vastainen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 45 § 1 momentti
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti ja perustuslain säätämiseen johtanut hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 § 1, 2 ja 3momentti, 6 c § 2 momentti, 55 § 1 momentti
ja 59 § 1 momentti
Hallituksen esitys laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 298/2014 vp)
Hallituksen esitys muun muassa laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp)
Perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 42/2017 vp)
Hallintovaliokunnan mietintö (HaVM 8/2018 vp)
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 12 § 1 momentti ja 28 §
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 7 § 1 momentti ja 2 momentti 1 kohta, 8 § 1 momentti 1 kohta ja 9 a §
Hallintolaki 6 § ja 31 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti ja 95 §
Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § 1 ja 2 momentti, 4 § 1 ja 2 momentti, 5 § 2 momentti, 6 § 1 momentti ja 10 §