Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 
14/5246/4, 14/5247/4, 14/5248/4 ja 14/5250/4

Määräaikainen virkasuhde            
Hallintoriita
Korvausvaatimus
Sijaisuus
Oikeudenkäyntikulut
Avoimen viran tehtävien hoito
Määräaikaisuuden peruste                       
                    
Kysymys oli neljästä ratkaisusta, joiden perustelut olivat pääosiltaan samoja. Sairaanhoitajiin viitataan työsuhteen ajankohdan ja korvausten osalta kirjaimilla A, B, C ja D sekä yhteisesti kirjaimella X hallinto-oikeuden päätösnumerojärjestyksen mukaisesti.

A oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 12.6.2006–11.8.2013. Määräaikaisia virkasuhteita oli yhteensä 33. B oli ollut lähes yhtäjaksoisesti määräaikaisissa työ-suhteissa sairaalaan aikana 3.10.2005–22.9.2013. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä noin 48 kappaletta. C oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 21.8.2008–31.1.2014. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä noin 27 kappaletta. D oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 1.6.2005–31.12.2013. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 40 kappaletta. 

Määräaikaisten virkasuhteiden perusteiksi oli nimittämiskirjoihin merkitty vakinaisten virkamiesten vuosilomiin ja virkavapaisiin liittyvät viransijaisuudet, muun hoitopotilaan lisävalvonta, avoimen viran hoitaminen, opintovapaan sijaisuus sekä muu tilapäinen lisätyöntarve. Nimittämiskirjoihin ei ollut merkitty, kenen virkamiehen sijaisena X oli toiminut. Asiassa oli ollut kysymys pitkäaikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimittämisestä. Hallinto-oikeuden mukaan yksittäin tarkastellen muutamille virkasuhteille olisi voinut olla valtion virkamieslain mukaiset perusteet. X:n lukuisat määräaikaiset virkasuhteen osoittivat kuitenkin, että työvoiman tarve sairaalassa oli ollut pysyvää ja jatkuvaa. Selvityksen perusteella kysymys ei ollut yksittäisistä pitkistä sijaisuuksista tai muusta tavanomaisuudesta poikkeavasta lisätyövoiman tarpeesta. Hallinto-oikeus totesi, että muun muassa vuosilomat ja sairauslomat kuuluvat välttämättä viraston toimintaan ja aiheuttavat lisätyö-voiman tarvetta. 

Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus palkata henkilö määräaikaiseen virkasuhteeseen, jos työtehtävien väliaikainen järjestäminen, esimerkiksi vakinaisen virkamiehen sijaistaminen, sitä edellyttää. Määräaikaisen virkasuhteen käyttäminen on kuitenkin vasta toissijainen vaihtoehto ja työnantajalla on pysyvän sijaisuustarpeen ilmetessä velvollisuus perustaa riittävästi virkoja työvoiman tarpeen täyttämiseksi. Hallinto-oikeus arvioi, että sairaalalla ei ollut perustetta ottaa X:ää toistuvasti peräkkäin määräaikaisiin virkasuhteisiin perustelemalla menettelyä sijaisuuksilla tai muun lisätyövoiman tarpeella. X voitiin rinnastaa niihin sairaalassa työskenteleviin vakituisiin työntekijöihin, jotka oli sijoitettu niin sanottuun henkilöstöpooliin eri osastojen henkilöstön tasaamiseksi tarpeen sitä vaatiessa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan sairaalassa ei ollut perustettu tarpeeksi virkoja sairaalassa olevan työvoiman tarpeen täyttämiseksi, vaan pysyväisluonteisia työtehtäviä oli teetetty toistuvasti ja peräkkäin määräaikaisilla virkasuhteilla ilman, että niille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta.

Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. 

Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 12.9.2006–11.8.2013 ja hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää B:tä määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 3.10.2005–22.9.2013 ja se velvoitettiin korvaamaan B:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää C:tä määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 21.8.2008–31.1.2014 ja se velvoitettiin korvaamaan C:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää D:tä määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 1.6.2005–31.12.2013 ja se velvoitettiin korvaamaan D:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus.

KHO 1.7.2016 T 2923: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Lisäksi sairaala velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 600 eurolla viivästyskorkoineen.

KHO 1.7.2016 T 2924: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Lisäksi sairaala velvoitettiin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 825 eurolla viivästyskorkoineen.

KHO 1.7.2016 T 2925: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta C:n osalta.

KHO 1.7.2016 T 2927: Korkein hallinto-oikeus muutti hallinto-oikeuden päätöstä siten, että D:lle suoritettavan palkkaa vastaavan korvauksen määrää alennettiin vastaamaan hänen kahdeksan kuu-kauden palkkaansa. Valitus hylättiin enemmälti. Lisäksi sairaala velvoitettiin korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 750 eurolla viivästyskorkoineen.

Valtion virkamieslaki 9 §
Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti