Hyppää sisältöön
Media

Kirjallinen varoitus                                                                            Itä-Suomen hallinto-oikeus
Virkavelvollisuuden rikkominen
Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen                                      17/0149/4
Työnjohtomääräys
Epäasiallinen käytös                                                                         A: 5.7.2017
Epäasiallinen kielenkäyttö                                                               
Huolimattomuus
Lojaliteettivelvollisuus
Kohtuullinen aika                                                                             
Virkamiehen sananvapaus

 

Koulukodin johtaja oli päätöksellään 29.1.2015 irtisanonut A:n ohjaajan virasta. Irtisanomisen perusteena olivat olleet huolimattomuus sekä lapsen hoidon ja kasvatuksen laiminlyönti työvuorossa 20. – 21.12.2014 sekä luvaton poissaolo ja ohjeiden laiminlyönti 3.1.2015. Hallinto-oikeus oli päätöksellään 29.5.2015 kumonnut työnantajan päätöksen valittajan irtisanomisesta. Työantaja oli 15.10.2015 tekemillään päätöksillä antanut A:lle erikseen varoitukset 20. – 21.12.2014 tapahtuneen laiminlyönnin johdosta sekä 3.1.2015 tapahtuneen poissaolon ja ohjeiden laiminlyönnin johdosta. Lisäksi työnantaja oli päätöksellään 26.10.2015 antanut A:lle varoituksen A:n 9. ­– 11.10.2015 Facebook­ –sivuilleen tekemästä kirjoituksesta. A vetosi 15.10.2015 annettuun varoitukseen liittyen muun ohella siihen, että irtisanominen ja varoitus ovat vaihtoehtoja toisilleen. Koska tapahtumat oli jo kerran käsitelty hallinto-oikeudessa, joka oli kumonnut irtisanomispäätöksen, ei samojen tapahtumien perusteella enää voinut antaa varoitusta. Lisäksi A vetosi siihen, että tapahtumista oli jo kulunut niin pitkä aika, että varoituksen tarkoitus toimenpiteenä oli menettänyt merkityksensä.

Hallinto-oikeus totesi, että 29.5.2015 annettu hallinto-oikeuden päätös oli kumonnut irtisanomispäätöksen oikeusvaikutuksineen. Varoituksen antaminen aikaisemmin irtisanomisen perusteena olleesta menettelystä ei tämän vuoksi ollut merkinnyt virkamiesoikeudellisen seuraamuksen määräämistä kahta kertaa samasta menettelystä. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, että varoitus tulee antaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun varoituksen peruste tulee työnantajan tietoon. Nyt kyseessä olevat 15.10.2015 annetut varoitukset oli annettu noin kolmen viikon kuluessa siitä, kun irtisanomispäätöksen kumoava hallinto-oikeuden ratkaisu oli annettu. Aikaisemmin työnantaja oli irtisanonut A:n noin kuukauden kuluessa siitä, kun tapahtumat olivat tulleet työantajan tietoon. Kun asiaa oli käsitelty koulukodilla uudelleen aiemman päätöksen tultua kumotuksi, kohtuullista aikaa harkittaessa ei voitu ottaa huomioon asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kulunutta aikaa. Koska varoitukset oli annettu noin kolmen viikon kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta, oli ne annettu kohtuullisessa ajassa.

A oli toiminut yksikössä yövalvojana 20. – 21.12.2014. Työnantajan ohjeistuksen mukaan yövalvojan tulee olla yksikön lasten tavoitettavissa. Kyseisenä aikana nuori oli tavoitellut A:ta sekä puhelimitse että käymällä yksikön oven takana. Näin ollen nuori ei ollut päässyt sisälle asumisyksikköön, johon hänen hoitonsa ja kasvatuksensa oli määrätty. Tapahtumiin 3.1.2015 liittyen varoitus oli perustunut siihen, että koulukodin ohjeistuksen mukaan ohjaaja ei voi ilman esimiehen lupaa muuttaa työvuoron kestoa. Valittaja oli kuitenkin ilman lupaa ilmoittanut muuttavansa työvuoron kestoa ja yksikköä, johon hänet oli ohjeistettu vuoroa tekemään. Lopulta valittaja oli ilman lupaa ja ilmoittamatta kenellekään päättänyt pitää vapaapäivän. Hallinto-oikeus totesi, että A:n keskeisenä virkavelvollisuutena valvovana ohjaajana oli ollut vastata koulukodin oppilaiden kasvatuksesta ja huolenpidosta, minkä velvollisuuden valittaja oli menettelyllään laiminlyönyt. Tapahtumista 3.1.2015 hallinto-oikeus totesi, että A oli ollut luvatta ja tahallisesti poissa työvuorosta siinä kohteessa, jossa hänen olisi työnjohtomääräysten perusteella tullut olla. Laiminlyönnin moitittavuutta oli lisännyt se, että kysymyksessä olevan yksikön oppilaisiin liittyvää vastuuta ei ollut siirretty kenellekään. Näillä perusteilla työnantaja oli voinut antaa A:lle varoituksen.

Työnantajan 26.10.2015 antaman varoituksen mukaan A oli viikonloppuna 9. – 11.10.2015 kirjoittanut omille Facebook –sivuilleen työantajaan ja työyhteisöön liittyviä kirjoituksia. Kirjoituksissa oli käytetty sopimatonta kieltä, esitetty vääriä tietoja ja pyritty antamaan viranomaisesta tai sen toiminnasta huono ja harhaanjohtava kuva. Hallinto-oikeus totesi, että kirjoituksista oli ollut henkilöitävissä koulukodin johtaja. A:n oli täytynyt kirjoituksen julkaistessaan ymmärtää sen tulevan myös entisten ja nykyisten saman työnantajan työntekijöiden tietoon, joiden on ollut mahdollista ymmärtää kirjoituksen koskevan työnantajaa ja sen johtajaa. Kirjoitus oli ollut jaettavissa eteenpäin. A:n oli täytynyt ymmärtää, että kirjoituksen mahdollinen edelleen välittäminen saattaisi johtaa kirjoituksen kohteen paljastumiseen myös laajemmin kuin hänen Facebook –kavereilleen. Kirjoituksen kohde oli myös tosiasiassa tullut kaikkien sivuston käyttäjien tietoon. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan kirjoitus oli merkinnyt niin moitittavaa virkamiehen käyttäytymis- ja lojaliteettivelvollisuuden ja siten virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä, että A:lle oli voitu sen perusteella antaa varoitus.

 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

 

Lainvoimainen.

 

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti

Valtion_virkamieslak_24_§

Hallintolaki_6_§