Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.12.2014 14/5311/4

Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Harjoittelu            
Korvausvaatimus                 
Uudelleen järjestely          
Sijaisuus
Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy
Virkavapaus                

A oli ollut määräaikaisissa virkasuhteissa virastoon aikana 1.11.2009–29.1.2014. A vaati, että virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. A oli toiminut korkeakouluharjoittelijana kahdessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.11.2009–31.3.2010. Tämän jälkeen A oli toiminut määräaikaisena koulutussihteerinä 9.11.2010–30.6.2011 sekä 15.9.–30.11.2011. Määräaikaisia virkanimityksiä oli ollut tuolloin viisi ja määräaikaisuuksien perusteeksi oli ilmoitettu virkasuhteen osatehtävien sijaisuudet ja viimeisimmän perusteeksi sijaisuus. Seuraavien kahden määräaikaisen virkasuhteen 1.12.2011–31.12.2012 perusteeksi oli ilmoitettu projektiluontoinen työ. Kahden seuraavan virkasuhteen 1.1.–14.10.2013 perusteena oli tehtävien väliaikainen hoitaminen/organisaatiomuutos. A oli toiminut myös määräaikaisessa koulutussuunnittelijan virkasuhteessa 15.10.2013–30.9.2014, mutta virkasuhde purettiin koeaikana 29.1.2014. Viimeisimmän määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli sijaisuus virkavapauden ajaksi. 

Hallinto-oikeus totesi, että virkamies voidaan katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n hakemuksessa mainittujen määräaikaisten virkasuhteiden väliin oli kesällä ja syksyllä 2011 jäänyt kahden ja puolen kuukauden pituinen aika. Siten arvioitaessa sitä, oliko A:lla oikeutta saada korvausta peräkkäisten perusteettomien virkasuhteiden perusteella, tarkasteltaviksi tulivat määräaikaiset virkasuhteet 15.9.2011 alkaen.

Vaikka A:n virkasuhteiden määräaikaisuuksien perusteeksi 1.12.2011–31.12.2012 oli ilmoitettu projektiluontoinen työ, selvityksen perusteella voitiin todeta, että tosiasiassa A oli myös tuolloin toiminut sijaisena tehtävään alun perin nimetyn henkilön ollessa muissa tehtävissä. Selvityksen mukaan virastossa oli vuoden 2012 lopussa päätetty hallinnon tehtäväkuvien tarkastelusta ja mahdollisesta uudelleen järjestelystä, mikä oli puolestaan synnyttänyt tarpeen tehtävien väliaikaisjärjestelyille. Hallinto-oikeus arvioi, että nimittämällä A määräaikaiseksi koulutussihteeriksi 1.1.2013–14.10.2013 koulutuksen valmisteluun ja toteutukseen liittyneet tehtävät pystyttiin hoitamaan siihen saakka, kunnes tarvittavat tehtävien uudelleen järjestelyt saatiin tehtyä ja uusi koulutusassistentin virka perustettua. 

Hallinto-oikeus arvioi, että määräaikaisten virkasuhteiden perusteet 15.9.2011–29.1.2014 olivat olleet sijaisuus ja viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Nämä olivat hyväksyttäviä syitä virkamiehen määräaikaiselle nimittämiselle, minkä vuoksi A:lla ei ollut oikeutta saada hakemaansa korvausta. 
 
Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen.  

KHO 10.3.2017 T 1065: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden
päätöstä ei muutettu.

Valtion virkamieslaki 9 §
Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti