Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.1.2016 16/0021/4

Korvausvaatimus                
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi 
Oikeudenkäyntikulut
Palkka
Projekti
Rahoitus
Työn luonne
Työn luonteesta johtuva peruste
Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy 
Yhdenvertainen kohtelu             

A oli nimitetty yhteen määräaikaiseen virkasuhteeseen neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden ajaksi 1.4.2009 – 31.12.2013. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut projektiluonteinen työ. A vaati virastolta 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta perusteettoman määräaikaisen virkasuhteen johdosta.

Projektin nimeä ei ollut mainittu nimittämiskirjassa, mutta hakija ei ollut voinut olla tietämätön projektitehtävän määräaikaisuudesta, koska työ oli ajallisesti rajattu, nimitys oli tehty yhdellä nimittämiskirjalla koko määräaikaisuuden keston ajaksi ja hakuilmoituksessa esitettyä aikaa oli noudatettu. A väitti, että saman tyyppisiin tehtäviin oli palkattu henkilöitä hakijan virkasuhteen päättymisen jälkeen. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, ettei hakijan hoitamiin tehtäviin ollut palkattu uutta henkilöstöä A:n virkasuhteen päättymisen jälkeen. A ei ollut myöskään osoittanut, että tällaista olisi tapahtunut.

A oli vedonnut vaatimuksensa tueksi eräisiin oikeustapauksiin. Hallinto-oikeus katsoi, ettei niitä voitu soveltaa suoraan A:n tilanteeseen, koska asiassa ei ollut kysymys useista peräkkäisistä määräaikaisuuksista. Määräaikaisuuden kesto oli ollut suhteellisen pitkä. Virkamieslaki ei kuitenkaan rajoita suoraan määräajan pituutta, ja sen pituutta arvioitaessa ratkaisevaa on siten tehtävien luonne ja muut määräaikaisen virkasuhteen perusteet. Hallinto-oikeus katsoi, että uudistukseen liittyvät epävarmuustekijät ja suunnittelutarve olivat olleet sellainen virkamieslaissa tarkoitettu erityinen syy, joka oli oikeuttanut määräaikaisen palvelussuhteen käyttämisen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

KHO 14.5.2018 T 2266: A vaati, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hakemus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden lopputulosta ei muutettu. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin.

Äänestystulos 3-2.

Äänestyslausunnon mukaan eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet olisivat kumonneet hallinto-oikeuden päätöksen. A:n hallintoriitahakemuksessa esitetyn korvausvaatimuksen enemmälti hyläten eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet olisivat velvoittaneet viraston maksamaan A:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Työn luonteen ei voitu katsoa edellyttävän määräaikaista virkasuhdetta virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla. Määräaikaisuus ei voinut perustua siihen, että ohjelmakauden rahoitus-, maksatus- ja tarkastustehtävät oli järjestetty omaksi teknisen tuen projektikseen. Eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet katsoivat, että ainakaan enää vuonna 2009, jolloin A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen, EU-rahoitusta saavien hankkeiden maksatus- ja tarkastustehtävien ei voitu katsoa edellyttäneen määräaikaista virkasuhdetta. Määräaikaisen virkanimityksen laillisuutta arvioitaessa merkitystä ei ollut myöskään sillä, olisiko työnantaja virkasuhteen päättyessä voinut palkata A:n aiempia tehtäviä vastaaviin tai muihin tehtäviin. Korvausvelvollisuuden kannalta merkitystä oli kuitenkin sillä, että virkasuhde virastoon oli päättynyt sen vuoksi, ettei A:ta ollut enää nimitetty viraston virkamieheksi. Eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet katsoivat, että A:lla oli oikeus virkamieslain tarkoittamaan korvaukseen. Oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta jäsenet olivat yksimielisiä.

Valtion virkamieslaki 9 §
Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 74 §