Päätös Korkein hallinto-oikeus 13.2.2023 Nimittämispäätös nro 422/2023 (diaarinumero 796/03.04.04.04.03/2022

 

Asia     
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Harkintavalta 
Kokonaisarvio 
Nimitysharkinta 
Nimittämispäätös
Nimityspäätös 
Tasapuolinen kohtelu 

Asian tausta ja käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valtioneuvosto oli yleisistunnossaan 17.2.2022 tekemällään päätöksellä nimittänyt ministeriön neuvottelevan virkamiehen määräaikaiseen virkasuhteeseen B:n. Päätöksen perustelujen mukaan B:llä oli kokonaisarvion perusteella katsottu olevan parhaat edellytykset tehtävän menestykselliseen hoitamiseen, kun oli otettu huomioon lainvalmistelukokemus, riittävä poikkeusololainsäädännön ja valtiosääntöoikeuden tuntemus sekä muut hakuilmoituksessa mainitut seikat. B:n kielitaito ja henkilökohtaiset ominaisuuden tukivat virkasuhteen menestyksellistä hoitamista.

Virkaan nimittämättä jäänyt A valitti päätöksestä ja vaati päätöksen kumoamista. A vaati, että nimitysasia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi A vaati, että päätöksen täytäntöönpano kielletään. A:n mukaan nimityspäätöksen valmistelu oli ollut virheellinen siitä syystä, että erästä kanssahakijaa ei ollut ansioituneisuudestaan huolimatta kutsuttu haastatteluun. A:n mukaan hakijoilta ei ollut tiedusteltu missään vaiheessa tutkintotodistuksia tai muitakaan todistuksia, joten valmistelussa ei ollut varmistuttu siitä, että hakijat täyttivät kelpoisuusvaatimukset. Tästä syystä myöskään ansiovertailua ei ollut voitu tehdä lainmukaisesti. A:n mukaan ansiovertailu oli laadittu tarkoitushakuisesti. Hakijoiden koulutusta ja hakuilmoituksessa ilmoitettuja ominaisuuksia ei ollut vertailtu tasavertaisesti keskenään. Hakuilmoituksessa kokemus lainvalmistelusta oli ilmoitettu yhdeksi valintakriteeriksi, mutta nimityspäätöksen perusteluissa se oli nostettu keskeiseen asemaan. A:n mukaan hänellä oli joka tapauksessa pidempi ja monipuolisempi eri hallinnonaloja koskeva lainvalmistelukokemus kuin B:llä. Nimityspäätös ei ollut A:n mukaan oikeudellisesti perusteltu.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan asiassa oli arvioitavana, oliko nimityspäätös valmisteltu asianmukaisesti. Toiseksi oli arvioitavana, oliko A:n ja B:n ansioiden vertailu suoritettu asianmukaisesti ja yleiset nimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus totesi kanssahakijaa koskevan valitusperustelun osalta, että valtion virkamieslain 59 §:ään perustuvan muutoksenhakuoikeuden tarkoituksena on antaa suojaa viranhakijan omalle oikeusasemalle. Valitusoikeus omassa nimitysasiassa ei siten merkinnyt, että kysymyksessä olisi ollut yleinen laillisuusvalvontakeino. Tätä kanssahakijaa koskevaa valitusperustelua ei siten voitu tutkia. 

Korkein hallinto-oikeus arvioi A:n valitusperustelua, jonka mukaan valmistelussa ei ollut varmistuttu siitä, että hakijat täyttivät kelpoisuusvaatimukset. Korkein hallinto-oikeus totesi, että viranomaisen tulee tarvittaessa varata hakijalle tilaisuus täydentää hakemustaan esittämällä tarvittavat asiakirjat kuten kelpoisuuden osoittavat opiskelu- ja työtodistukset. Koska ministeriö oli pitänyt hakemusasiakirjoissa ilmoitettuja tietoja luotettavina, se ei ollut pitänyt kelpoisuutta koskevien asiakirjojen toimittamista tarpeellisena. Korkein hallinto-oikeus totesi, että valtioneuvosto oli pitänyt muiden ohella B:tä ja A:ta kelpoisina haettavana olleeseen virkasuhteeseen. Valituksessa ei ollut esitetty eikä asiassa ollut muutenkaan ilmennyt mitään sellaisia seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta epäillä kelpoisuudesta tehtyä arviota. Nimityspäätöksen valmistelussa ei siten ollut menetelty virheellisesti, vaikka hakijoilta ei ollut edellytetty hakemuksessa ja haastattelussa annettujen tietojen lisäksi muuta asiakirjaselvitystä kelpoisuudestaan tai ansioistaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi ansiovertailun osalta, että vaikka työkokemuksen pituudella oli viranhakijoiden ansioituneisuuden vertailussa merkitystä, se ei yksin osoittanut hakijaa ansioituneemmaksi varsinkaan silloin, kun vertailtavilla hakijoilla oli molemmilla merkittävän pitkä kokemus. Valtioneuvosto oli nimitysmuistiosta ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle annetusta lausunnosta ilmenevän perusteella voinut arvioida, että B:llä oli vahvin kokemus lainvalmistelusta. Valtioneuvosto oli sille kuuluvan harkintavallan nojalla myös voinut painottaa valintaperusteita, joita se oli pitänyt virkasuhteen hoitamisen kannalta tärkeinä. A oli kuulunut haastateltujen hakijoiden joukkoon. Haastattelussa oli ansioiden selvittämisen lisäksi voitu arvioida organisointitaitoja, paineensietokykyä ja yhteistyötaitoja, joilla oli merkitystä viran tehtävien hoitamisessa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että nimitysmuistion ja muun asiassa saadun selvityksen perusteella valmistelussa oli vertailtu muutoksenhakijan ja valituksi tulleen hakijan ansioita tasavertaisesti. Edellä B:n ja A:n ansioista ja niiden vertailusta esitetyn perusteella B:tä oli kokonaisharkinnan perusteella voitu pitää A:ta ansioituneempana neuvottelevan virkamiehen virkasuhteeseen.

Korkein hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että edellä mainituilla perusteilla nimityspäätöksen valmistelussa ei ollut menetelty virheellisesti asian selvittämisen eikä ansiovertailun suhteen. Valtioneuvosto oli nimittäessään B:n neuvottelevan virkamiehen määräaikaiseen virkasuhteeseen tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa. Päätös ei ollut yleisten nimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastainen eikä muutenkaan lainvastainen. Tämän vuoksi valitus oli hylättävä. Asian tultua päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ollut tarpeen lausua.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukesi. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Korkein hallinto-oikeus

Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti 
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti, 6 c § 3 momentti, 59 §  
Valtion virkamiesasetus 8 § 2 momentti
Perustuslakia koskeva hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Hallituksen esityksen muun muassa laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp) 59 §:ää koskevat yksityiskohtaiset perustelut