Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 23.4.2015 15/0253/2 

Irtisanominen yksilöperusteella        
Työnjohtomääräys
Työaikojen noudattaminen
Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen
Työtehtävien laiminlyönti
Työtehtävistä kieltäytyminen
Virkavelvollisuuden laiminlyönti

            
Virasto oli päätöksellään irtisanonut tarkastuseläinlääkäri A:n virkasuhteen. Irtisanomisen perusteena olivat muun muassa olleet epäselvät työaikatiedot, esimiehen osoittamista työtehtävistä kieltäytyminen ja valvonnan epäselvä dokumentointi. Hallinto-oikeuden mukaan esitetyn selvityksen perusteella ei voitu todeta, että A olisi laiminlyönyt virkamiehelle kuuluvan velvollisuuden suorittaa virkatehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hallinto-oikeus katsoi myös jääneen näyttämättä, että A olisi käyttänyt aikaa työpaikalla muuhun kuin työtehtäviensä hoitamiseen. Johtava tarkastuseläinlääkäri oli antanut A:lle suullisen määräyksen tarkastuksen toimittamiseksi, mistä A oli kuitenkin kieltäytynyt. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen on noudatettava esimiehen yksittäistapauksessa antamia määräyksiä eli virkakäskyjä, ellei käsky ole ilmeisen lainvastainen. Se, ettei virkakäsky virkamiehen käsityksen mukaan ole tarkoituksenmukainen tai muutoin järkevä, ei poista tätä velvollisuutta. A oli nimenomaisesti ilmoittanut esimiehelleen kieltäytyvänsä määräyksen noudattamisesta vedoten siihen, ettei hän ollut perehtynyt asiaan riittävästi etukäteen. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli jättänyt noudattamatta työnjohdollista määräystä ja siten toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. 

Hallinto-oikeus totesi, että erityisen painavaa syytä virkamiehen virkasuhteen irtisanomisen perusteena tulee arvioida ensisijaisesti viraston kannalta. Seuraamus ei saa kuitenkaan olla virkamiehen kannalta kohtuuton suhteessa teon moitittavuuteen. A oli laiminlyönyt virkatehtäviinsä kuuluvan valvontatoiminnan dokumentoinnin. A:lle ei ollut annettu kirjallista varoitusta laiminlyönnin johdosta. Asiaan oli kuitenkin puututtu auditoinnilla jo aikaisemmin. A ei ollut muuttanut toimintaansa, ja asiaan oli jouduttu puuttumaan uudelleen. Dokumentointia ei ollut löytynyt tämän jälkeenkään niin, että sen olisi voitu katsoa tapahtuneen asianmukaisella tavalla. Kun otettiin huomioon tarkastuseläinlääkärille kuuluvien tehtävien merkitys elintarviketurvallisuuden varmistamisessa ja toisaalta teurastamon oikeusturvan toteutuminen, hallinto-oikeus katsoi, että valvontatoimien riittävän kattavan dokumentoinnin tekemättä jättämistä oli pidettävä erittäin vakavana virkavelvollisuuksien laiminlyöntinä. Kun huomioitiin lisäksi, että A oli jättänyt noudattamatta esimiehen hänelle antaman työnjohdollisen määräyksen ja että hallinto-oikeus oli samana päivänä kyseessä olevan päätöksen kanssa katsonut valittajan laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan, niskuroineen ja käyttäytyneen sopimattomasti siten, että moitittava menettely oli ollut pitkäaikaista ja jatkuvaa, hallinto-oikeus arvioi, että A:n virkasuhteen irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

KHO 21.6.2018 T 3066: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Osassa hallinto-oikeuden päätöksen kohdista korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten hallinto-oikeuskin, ettei A:n voitu katsoa menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyöneen niitä. Erikseen oli ratkaistava, oliko A toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyönyt niitä päätöksen muissa kohdissa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n voitu kysymyksessä olleissa olosuhteissa katsoa laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan tavalla, jota oltaisiin voitu käyttää perusteena hänen irtisanomiselleen. 

Toiseksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että virasto ei ollut irtisanomispäätöksessään yksilöinyt niitä asiakirjoja, joita tarkastuseläinlääkäri A:n olisi tullut sille toimittaa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan virasto oli voinut täsmentää irtisanomispäätöksessä mainittuja irtisanomisperusteita oikeudenkäynnin aikana sekä täydentää ja selventää niitä koskevia selvityksiä ja perusteluja. Sen sijaan sellaisia seikkoja, joita ei ollut alun perin esitetty irtisanomispäätöksessä, ei enää korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyvaiheessa voitu esittää irtisanomispäätöksen perusteiksi. A:n tekemässä valvonnan dokumentoinnissa oli korkeimman hallinto-oikeudenkin kokonaisarvioinnin mukaan ollut puutteita. Kuitenkaan niiden osalta A:n ei oltu voitu katsoa menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyöneen niitä. Virasto oli jo aiemmin tehdyn auditointiraportin mukaan ollut tietoinen valvonnan dokumentoinnin jonkinasteisista puutteellisuuksista. Koska virasto ei ollut ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin, ei puutteellisuuksien voitu korkeimman hallinto-oikeuden mukaan katsoa muodostaneen erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että virastolla ei ollut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja viraston tekemän irtisanomista koskevan päätöksen. Virasto määrättiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä 10 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 25 § 1, 2 ja 3 momentti
Hallintolaki 37 ja 39 §