Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 18.11.2016 16/0839/2
Irtisanominen kollektiiviperusteella
Rahoitus (uusi asiasana)
Oikeudenkäyntikulut
Taloudellinen syy
Toiminnan uudelleenjärjestely
Uudelleen sijoittaminen
Uudelleen kouluttaminen
Virkatehtävien vähentyminen
Yhdenvertainen kohtelu
Yhteistoimintamenettely
Virasto oli irtisanonut A:n suunnittelijan virkasuhteen päättymään 31.12.2015. Virasto perusteli irtisanomista tehtävien uudelleenjärjestelyillä, jotka johtuivat toimintamenojen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävästä vähenemisestä. Tästä syystä viraston tehtävien tarjoamismahdollisuudet ja tarjolla oleva työ olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet.
Virastolle oli osana hallituksen päättämiä sopeutustoimia ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamista kohdennettu 33 miljoonan euron säästö vuosille 2015–2018. Lisäksi pääasiassa palkkakustannusten kattamiseksi käytetty rakennerahastojen tekninen tuki väheni 56 miljoonaa euroa vuosina 2014 – 2020. Yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen virastossa oli lokakuussa 2014 nimitetty kaikki rakennerahastojen teknisellä tuella palkatut henkilöt muutosuhan alaisiksi ja käynnistetty rakennerahastotehtävien sisäinen ilmoittautumismenettely. Yhteensä 19 henkilöä A mukaan lukien oli jäänyt valitsematta haettaviksi tulleisiin 27 tehtävään. Virastossa oli myös jouduttu tekemään rakenteellisia muutoksia ja hallinnon sisäisiä tehostustoimia. Hallinto-oikeus katsoi edellä mainitun perusteella, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti.
Virasto oli ministeriön linjauksen perusteella nimittänyt syksyllä 2013 ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleviin virkoihin kahdeksan sellaista määräaikaisissa palvelussuhteissa ollutta henkilöä, jotka olivat hoitaneet samanlaisia tehtäviä kuin A. Hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti uuden henkilön ottamisena pidetään määräaikaisena työskennelleen henkilön vakinaistamista. Kyseessä oli kuitenkin ollut valtakunnallisten peruslinjausten mukainen vakinaistaminen niiden virkamiesten osalta, joilla määräaikaiselle virkasuhteelle säädettyjen edellytysten ei katsottu täyttyvän. Nimittäminen oli tapahtunut virkamiesasetuksen 10 §:n mukaisesti virkaa haettavaksi julistamatta. Hallinto-oikeus katsoi, etteivät edellä mainitut seikat huomioon ottaen voitu katsoa, että vakinaistamisilla olisi asiallinen yhteys A:n irtisanomiseen.
A oli hakenut sisäisen ilmoittautumismenettelyn kautta useita avoinna olleita tehtäviä. A:n hakemista tehtävistä kahteen oli valittu irtisanomisuhan alla olleet henkilöt, joilla oli ollut enemmän kokemusta virkasuhteissa vaadittavista tehtävistä. Yksi tehtävä oli lopulta täytetty julkisen haun kautta ja toinen oli jätetty toistaiseksi täyttämättä, koska kellään hakeneista A mukaan lukien ei ollut tarpeeksi kokemusta kyseisistä tehtävistä. A:n ammattitaitoa oli selvitetty myös projektikoordinaattorin määräaikaiseen virkasuhteeseen, johon A ei ollut hakenut. A jäi kuitenkin valitsematta, sillä hänen osaamisensa kyseisten tehtävien osalta oli hyvin yleisellä tasolla. Virasto perusteli A:n valitsematta jättämistä edellä mainittuihin tehtäviin myös sillä, ettei häntä olisi voitu kohtuudella kouluttaa tehtäviin niiden määräaikaisuuden ja vaativuuden vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, ettei virastossa ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa, joten virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuuttaan.
Hallinto-oikeuden mukaan virasto ei ollut myöskään loukannut tasapuolisen kohtelun vaatimusta, sillä irtisanomiset olivat koskeneet niin toimintamenoilla kuin teknisellä tuella palkattuja virkamiehiä. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
KHO 1.3.2019 T 719: A vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden ja viraston päätökset kumotaan ja virkasuhde palautetaan voimaan. Lisäksi A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa laillisine viivästyskorkoineen. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Myös A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin.
Äänestystulos 6-2.
Eri mieltä olleiden hallinto-oikeuden jäsenten mukaan keskeistä asiassa oli se, olivatko yt-neuvottelujen aikana vakinaistetut, ennen yt-neuvottelujen alkua määräaikaisissa virkasuhteissa olleet henkilöt olleet virkamieslain tarkoittamia uusia henkilöitä. Eri mieltä olleet jäsenet katsoivat selvitetyksi, että virasto oli ottanut uuden henkilön samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli hoitanut ilman, että työnantajan toimintaedellytykset olisivat muuttuneet yhteistoimintaneuvottelujen alkamisen jälkeen. Irtisanominen on siten tapahtunut ilman laissa säädettyä irtisanomisperustetta. Eri mieltä hallinto-oikeuden kanssa olleet jäsenet olisivat kumonneet viraston irtisanomista koskevan päätöksen ja hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n valitus oli hylätty. Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jäsenet olivat yksimielisiä.
Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti
Valtion virkamiesasetus 10 §
