Korvausvaatimus Turun hallinto-oikeus
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste Päätös 15/0270/1
Korvauksen määrä A: 4.11.2015
A oli ollut viraston ja sen edeltäjän palveluksessa ensin määräaikaisessa työsopimussuhteessa 15.1.2001 – 31.12.2003, jonka jälkeen kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2004 – 30.4.2014. Tämän jälkeen virkasuhdetta ei enää jatkettu. Nimittämiskirjoista ei ollut ilmennyt nimenomaisesti kunkin määräaikaisen virkasuhteen peruste. Virasto oli perustellut määräaikaisia virkasuhteita tehtävien projektiluonteisuudella sekä projektiin saatavan rahoituksen epävarmuudella. A vaati työnantajalta perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden käyttämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.
Hallinto-oikeus totesi, että virkamieslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 291/1993 vp) mukaan määräaikaisen virkasuhteen edellytykset vastasivat tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa säädettyjä määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytyksiä, joita olivat työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka taikka muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Nyt voimassa olevan työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Perustellun syyn vaatimusta arvioitaessa oli otettava huomioon tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 2 §:n 2 momentin säännös. Hallinto-oikeuden mukaan virkamieslain tulkinnalle voitiin hakea johtoa työsopimuslain tulkintaa koskevasta oikeuskäytännöstä.
KKO:n oikeuskäytännön mukaan rahoituksen epävarmuus ei sellaisenaan ole valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen (KHO 22.10.1998 nro 2304). Työn projektimaisuus ja se, että rahoitus oli ollut riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta, eivät yksinomaan osoittaneet, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste (KHO 2012:4). Korkein oikeus totesi ratkaisussaan KKO 2011:73, että perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen voi olla työn sellainen projektiluonteisuus, jonka johdosta työn tiedetään valmistuvan kohtuullisen lyhyen, arvioitavissa olevan ajan kuluessa.
Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A oli hoitanut kaikkien määräaikaisten virkasuhteiden sekä niitä edeltävien työsuhteiden aikana samanlaisia tehtäviä vuodesta 2001 vuoteen 2014. Työnantajalla ei ollut työn luonteeseen liittyviä tai muitakaan perusteita nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin, ja A:lla oli siten oikeus korvaukseen. Hallinto-oikeuden mukaan arvioitaessa korvauksen suuruutta, asiassa tuli ottaa huomioon muun muassa virkamiehen ikä ja palvelussuhteen kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/1993). A oli virkasuhteensa päättyessä 54-vuotias. Hallinto-oikeus katsoi, että yleensä mahdollisuudet työllistyä uudestaan tuossa iässä ovat heikommat kuin nuoremmilla työnhakijoilla. Ikä vaikuttaa siten kyseisessä tapauksessa lähtökohtaisesti korvauksen määrää korottavasti. Kun A ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä siitä, mitkä olivat hänen todelliset mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä, ja mikä vaikutus hänen iällään ja määräaikaisten virkasuhteiden kestolla oli tässä suhteessa ollut, korvauksen määrää arvioitaessa noudatettiin tiettyä varovaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli oikeus kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen.
Lainvoimainen.
Valtion_virkamieslaki_9_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Työsopimuslaki_2_§_2_momentti (tuolloin voimassa ollut)
Työsopimuslaki_1_luku_3_§_2_momentti
