Turun hallinto-oikeus 14.9.2023 nro H1656/2023 (diaarinumero 1126/03.04.04.04.03/2022) 
 

Asia     
Valtion virkamiehen virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Asiasanat 
Irtisanominen yksilöperusteella
Kirjallinen varoitus
Kokonaisarvio 
Oikeudenkäyntikulut
Palvelussuhdeturva 
Puutteellinen työsuoritus 
Syrjintäolettama
Työnjohdollinen ohjeistus 
Työnjohtomääräys
Työtehtävien laiminlyönti
Työtehtävistä suoriutuminen 
Virkavelvollisuuden laiminlyönti
Virkavelvollisuuden vastainen toiminta 
Yhdenvertainen kohtelu

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Käräjäoikeuden laamanni oli 20.6.2022 tekemällään päätöksellä irtisanonut käräjäsihteeri A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Päätöksen perustelujen mukaan irtisanomiselle oli ollut erityisen painavat syyt jatkuvien tehtävien laiminlyöntien vuoksi ja koska A ei lukuisista huomautuksista eikä kolmesta kirjallisesta irtisanomisuhalla annetusta varoituksesta huolimatta ollut muuttanut tapaansa toimia työnjohto- ja valvontamääräysten mukaisesti. A:lle oli annettu asiakirjankäsittelyjärjestelmässä tapahtuneiden laiminlyöntien johdosta varoitus 3.2.2022. A:lle oli annettu varoitukset myös 18.2.2015 ja 2.3.2018. A oli viimeisimmän varoituksen jälkeen osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta annetuista työnjohtomääräyksistä. 

A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista. A vaati myös, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. A katsoi perusteluissaan, että hänen irtisanomiselle ei ollut ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä, vaan sen taustalla olivat muut sellaiset syyt, jotka eivät olleet lainmukaisia irtisanomiseen oikeuttavia perusteita. A:n mukaan hänelle 3.2.2022 annetun kirjallisen varoituksen perusteena olivat lähes yksinomaan asiakirjankäsittelyjärjestelmän käyttöönottoon liittyvät virheet. Kyseisen kirjallisen varoituksen yhteydessä oli sovittu, että A pitää kirjaa tekemistään toimenpiteistä. A:n mukaan hän ei ollut kuitenkaan varoituksen jälkeen noudatetussa menettelyssä rikkonut annettua ohjeistusta tai määräystä siten, että hänen toimintansa olisi osoittanut sellaista työnjohto- tai valvontamääräysten laiminlyöntiä, joka olisi antanut erityisen painavan syyn työsuhteen irtisanomiselle. A:n mukaan hänelle annetut kaksi aiempaa kirjallista varoitusta 18.2.2015 ja 2.3.2018 eivät olleet asiayhteydessä hänelle 3.2.2022 annetun kirjallisen varoituksen kanssa. Aiempia varoituksia ei A:n mukaan voitu pitää perusteena virkasuhteen päättämiselle. A:lle oli muodostunut käsitys, että tapahtuneisiin virheisiin puuttumiseen hänen kohdallaan oli vaikuttanut sekä hänen lähestyvä eläkeikänsä että hänen pitkähkö sairauslomansa.

Hallinto-oikeus oli 7.6.2023 tekemänsä välipäätöksen mukaisesti järjestänyt asiassa suullisen käsittelyn 22.8.2023, jossa hallinto-oikeus oli kuullut henkilökohtaisesti A:ta sekä viittä käräjäoikeuden ja A:n nimeämää todistajaa. 

Hallinto-oikeus katsoi asiassa tulleen selvitetyksi, että A:n asiakirjankäsittelyjärjestelmässä suorittamissa toimenpiteissä oli ollut lukuisia virheitä tai puutteita siten kuin hänelle helmikuussa 2022 annetussa kirjallisessa varoituksessa oli todettu. Hallinto-oikeus totesi, että virheet olivat johtuneet siitä, ettei A ollut noudattanut järjestelmän käyttöä koskevia ohjeita. Selvitetyksi oli tullut myös, että A oli useasti laiminlyönyt ilmoittaa väestörekisteritiedot ja huolehtia laskutuksesta työnantajan ohjeistuksen mukaisesti. Hallinto-oikeus totesi, ettei A ollut esittänyt laiminlyönneilleen hyväksyttävää syytä. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että A oli laiminlyönyt noudattaa työnantajan määräystä kirjata tekemänsä toimenpiteet 3.2.2022 annetun kirjallisen varoituksen jälkeen. Hallinto-oikeus totesi asiassa tulleen selvitetyksi, että A:n työskentelyssä asiakirjanhallintajärjestelmässä olivat edellä mainitun kirjallisen varoituksen antamisen jälkeenkin toistuneet samat virheet, jotka olivat johtaneet varoituksen antamiseen ohjeiden noudattamisen laiminlyönnin vuoksi. 

Hallinto-oikeus katsoi, että A:n järjestelmän käytössä tekemät virheet ja laiminlyönnit olivat kohdistuneet A:n virkatehtävien ydinalueelle. Virheiden selvittämiseen ja korjaamiseen oli kulunut runsaasti muiden käräjäoikeuden työntekijöiden aikaa, ja ne olivat olleet omiaan aiheuttamaan vahinkoa työnantajalle sekä käräjäoikeuden asiakkaille. Virheet ja laiminlyönnit olivat laadultaan vakavia. Hallinto-oikeus totesi, että virheet olivat toistuneet, vaikka A:ta oli seurantajakson ajan ohjattu ja tuettu hänen virkatehtäviensä hoitamisessa. A ei ollut muuttanut työskentelytapaansa. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli viimeisimmän kirjallisen varoituksen jälkeenkin osoittanut menettelyllään vakavaa piittaamattomuutta työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä virkatehtäviensä asianmukaista hoitamista kohtaan ja toiminut siten toistuvasti vastoin virkavelvollisuuksiaan. Hallinto-oikeus totesi myös, että asiassa ei ollut ilmennyt, että A:ta olisi kohdeltu toisin kuin muita käräjäoikeuden palveluksessa olevia. Asiassa ei ollut myöskään tullut esiin seikkoja, joiden perusteella olisi ollut syytä olettaa, että A:n irtisanominen oli johtunut hänen iästään. Asiassa ei ollut syntynyt syrjintäolettamaa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virkasuhdetta ollut irtisanottu sairauden perusteella tai muutoin epäasiallisesta syystä eikä asiassa ollut menetelty myöskään yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin vastaisesti.

Hallinto-oikeus katsoi, että asiaa kokonaisuutena arvioitaessa oli yhtäältä otettava huomioon A:n pitkä virkaura oikeuslaitoksen palveluksessa. Toisaalta A:n virkaura ei ollut ollut nuhteeton, ja hänelle aiemmin annetut kaksi kirjallista varoitusta, vaikka niistä olikin jo useita vuosia aikaa, olivat niin ikään perustuneet työnantajan ohjeiden ja työnjohtomääräysten laiminlyönteihin. Irtisanomisen perusteena olleet A:n asiakirjanhallintajärjestelmän käyttöön liittyvät virheet ja laiminlyönnit olivat kohdistuneet hänen keskeisimpiin virkavelvollisuuksiinsa, ja niitä oli ilmennyt toistuvasti sen jälkeenkin, kun hänelle oli annettu varoituksen jälkeen mahdollisuus korjata menettelynsä sekä annettu työnantajan toimesta tukea virkatehtävien asianmukaiseen suorittamiseen. A oli niin ikään laiminlyönyt työnantajan ohjeita ja määräyksiä 3.2.2022 annetun kirjallisen varoituksen jälkeen. Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että työnantajalta ei ollut enää kohtuudella voitu edellyttää A:n virkasuhteen jatkamista. Käräjäoikeudella oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen virkamieslaissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n ja käräjäoikeuden vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Hallinto-oikeus katsoi, että koska A:n valitus hylättiin, ei ollut kohtuutonta, että hän joutui pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. A:n hallinto-oikeudessa esittämiä vaatimuksia ei voitu pitää laissa tarkoitetun tavoin ilmeisen perusteettomina, joten käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluvaatimus tuli siten hylätä.

Lainvoimainen. 

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Valtion virkamieslaki 11 §, 14 §, 24 §, 25 § 2 momentti 1 kohta, 57 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 28 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §