Korvausvaatimus                                                                               Vaasan hallinto-oikeus

Määräaikainen virkasuhde

Määräaikaisuuden peruste                                                               Päätös 17/0190/1

Hallintoriita

Sijaisuus                                                                                              A: 22.5.2017

 

A oli nimitetty kuusi kertaa tarkastajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajanjaksolla 15.3.2012–28.2.2015. Ensimmäisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu kausiluonteinen työ sekä tilapäinen resurssivaje. Toisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu viransijaisuus. Kolmannen määräaikaisuuden peruste oli työtehtävien kausiluonteisuus ja neljännen ja viidennen viransijaisuus. Viimeisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu kausiluonteinen työ. A oli hoitanut eri tehtäviä kuin se henkilö, jota hän sijaisti. A oli ollut myös harjoittelijan ja tarkastajan määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 2007–2011.

Hallinto-oikeus viittasi määräaikaista työtä koskevaan puitesopimukseen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka perusteella toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen voi periaatteessa olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäytöstä voi olla kyse, mikäli määräaikaisuuksien uudistamiseen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnista ilmenee, että työntekijältä odotetut suoritukset eivät vastaa pelkästään tilapäistä tarvetta. Väärinkäyttöä voivat siis olla myös sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi tehdyt määräaikaisuudet.

Hallinto-oikeus totesi puitesopimuksessa ja korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2016:105 omaksuttuun linjaan viitaten, että sijaisuus on lähtökohtaisesti virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste määräaikaiselle virkasuhteelle. Lain esitöiden mukaan sijaisen ei tarvitse hoitaa samoja tehtäviä kuin virkaan nimitetyn virkamiehen, vaan virastoissa on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, ettei edellytyksiä korvaukseen ollut niiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta, joiden perusteeksi oli ilmoitettu viransijaisuus.

Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n hoitamat eläinvalvontatehtävät jakaantuivat melko tasaisesti koko vuodelle. Vaikka sijaisuuden osalta A:lla ei ollut oikeutta virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen, hallinto-oikeus otti muiden määräaikaisten virkasuhteiden arvioinnissa huomioon sen, että A oli hoitanut jatkuvasti samoja työtehtäviä, jotka eivät vastanneet sen virkamiehen työtehtäviä, jonka sijaisena A oli toiminut. A:n määräaikaisten virkasuhteiden päätyttyä tarkastajan virka oli julistettu haettavaksi sillä perusteella, että eläinvalvontaan tarvittiin enemmän resursseja. Hallinto oikeus katsoi, ettei A:n suorittamia työtehtäviä voitu pitää kausiluonteisina eikä määräaikaisuuksille, joiden perusteena oli ollut työn kausiluonteisuus tai resurssivaje, ollut valtion virkamieslain tarkoittamaa perusteltua syytä. Näiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen virkamieslain 56 §:n 1 momentin nojalla olivat olemassa.

Hallinto-oikeus määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen ja hylkäsi korvausvaatimuksen muita osin.

 

Lainvoimainen.

 

Valtion_virkamieslaki_9_§

Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti

Neuvoston_direktiivi_1999/70/EY_Euroopan_ammatillisen_yhteisjärjestön_(EAY)_Euroopan teollisuuden_ja_työnantajain_keskusjärjestön_(UNICE)_ja_julkisten_yritysten_Euroopan_keskuksen_(CEEP)_tekemästä_määräaikaista_työtä_koskevasta_puitesopimuksesta_5_lauseke_1_kohta