Valtion tilikirja sadan vuoden takaa
Vuodelta 1918 peräisin oleva Suomen valtion tilikirja esittelee valtakunnan ja aluehallinnon kuluja sadan vuoden takaa.
Valtiovarainministeriön budjettiosaston arkistoista löytynyt Suomen Vakinainen Rahasääntö vuodelle 1918 -kirja esittelee valtakunnan ja aluehallinnon kulueriä sadan vuoden takaa. Historiallisesti arvokas kirja on osa Senaatin tiliarkiston tilikirjasarjaa, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Suomen Suuriruhtinaanmaan Menosäännöt (1841-1844). Vuonna 1916 Menosääntö-kirjan nimi muutettiin Rahasäännöksi, ja samalla ruotsinkielien rinnalla alettiin käyttää suomen kieltä.
Rahasääntö-kirjan aikaan Senaatti muodostui toimituskunnista, joiden voidaan katsoa vastaavan nykyisiä ministeriöitä. Myöhemmin samana vuonna toimituskunnat muutettiinkin ministeriöiksi. Valtiovarainministeriön vastine kirjassa on valtiovaraintoimituskunta, ja sen hallinnonhaaraan kuuluivat jo tuolloin muun muassa Valtiokonttori ja tullilaitos tullikamareineen ja tullivartiopaikkoineen. Tämän lisäksi kirjassa on mainittu Rahapaja ja Valtiovarain tarkastus.
Suomen Vakinainen Rahasääntö vuodelle 1918 -kirjasta selviää myös, minkälaisia virkanimikkeitä vuosisata sitten käytettiin. Valtiovaraintoimituskunnassa käytettyjä nimikkeitä olivat muun muassa kamreeri, apukamreeri, puhtaaksikirjoittaja, ekspeditööri ja protokollasihteeri, joka olikin useamman toimikunnan keskeinen perusvirka.
Kirjan sivuilta voi myös tarkastella silloisten virkamiesten palkkoja ja palkkioita. Kirjasta selviää muun muassa, että protokollasihteerin vuosipalkka oli 5500 markkaa ja vahtimestarin palkka 600 markkaa vuodessa. Virkamiehille myönnettiin myös väliaikaisia lisäpalkkioita. Protokollasihteeri sai palkkioksi 4000 markan kertakorvauksen, ja yksittäinen vahtimestarin palkkio puolestaan saattoi olla miltei vuosiansion suuruinen eli 400 markkaa
Kirjoitus on osa valtiovarainministeriön Suomi 100 -juhlavuoden viettoa.