Valtion töiden vaativuuden arviointitutkimuksella uusia näkökulmia ja tietoa palkkausjärjestelmien uudistamiseen
Keskusjärjestöjen työnarviointityöryhmä suositteli sektorikohtaisten työn vaativuuden arviointitutkimusten suorittamista. Valtiolla on nyt valmistunut tutkimus: Työn vaativuuden arviointi valtiosektorilla. Se on jatkoa vuonna 1996 valmistuneelle tutkimukselle. Juha Vuorinen ja Heikki Uhmavaara ovat tehneet molemmat tutkimukset. Työn ohjausryhmänä toimi Valtion työmarkkinalaitoksen ja valtion pääsopijajärjestöjen yhteinen työryhmä.
Tutkimuksessa oli mukana ministeriöitä, virastoja ja laitoksia kaikkiaan 17. Arvioituja töitä oli yhteensä 361. Virastojen ja töiden valinnasta johtuen arvioidut työt eivät ole otos kaikista valtion töistä eikä tutkimuksen tuloksia siten sellaisenaan voi yleistää.
Nyt valmistunut tutkimus on siinä mielessä merkittävä ja ainutkertainen, että ensimmäistä kertaa työn vaativuuden arviointiin liittyvään tutkimukseen on voitu sisällyttää työn vaativuuden ja palkkauksen välisen suhteen sekä sukupuolen, työn vaativuuden ja palkkauksen välisten suhteiden erittelyä.
Valtiolla on sisällöltään useita työtyyppejä, miesten ja naisten töiden välillä on eroja
Tutkimuksessa erottuu tarkasteltujen töiden joukossa yhdeksän erilaista työtyyppiä lähtien tietoa ja asiantuntemusta vaativista töistä päätyen fyysisiä taitoja vaativiin töihin. Työtyyppien töiden sisällöt poikkeavat toisistaan. Samoin naisten ja miesten töiden sisällöt poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi miesten avustavissa töissäedellytetään monitaitoisuutta useammin kuin naisten töissä ja naisten ammattitöissä edellytetään asiakaspalvelutaitoja useammin kuin miesten töissä.
Käytettäessä arviointipohjana ammattinimikettä eikä työn sisältöä voi oikeudenmukaisuuden tavoite jäädä toteutumatta, koska samannimikkeiset työt voivat olla todelliselta sisällöltään erilaisia ja erinimikkeiset puolestaan samanlaisia.
Työn vaativuuden ja palkkauksen välillä on yleinen yhteys, yksittäisissä töissä vaihtelua
Palkkauksen ja työn vaativuuden välillä on tarkasteltujen töiden joukossa yleinen yhteys, mutta yksittäisissä töissä palkka saattaa joskus poiketa huomattavastikin vaativuusarviosta. Käytetyn menetelmän mukaan samanarvoisissa töissä palkka siten vaihtelee. Nykyistä valtion peruspalkkarakennetta selittää varsin hyvin malli, jossa osaamiselle annetaan paino 50%, vastuulle 30% sekä kuormitukselle ja työoloille molemmille 10%.
Käytetyt menetelmät eivät kokonaan selittäneet naisten ja miesten töiden palkkaeroja
Naisten töissä töiden vaativuus ja palkkaus näyttäisi tarkasteltujen töiden joukossa olevan vaativuustasoittain yleisesti ottaen alempi kuin miesten töissä. Vähiten vaativissa tehtävissä naisten palkka näyttäisi olevan korkeampi kuin miesten palkka. Käytettyjen analyysimenetelmien ja erilaisilta tehtäväaloilta poimitun tutkimusaineiston avulla palkkaeroja ei voitu kokonaan selittää työn arvioidulla vaativuudella tai muilla käytettävissä olleilla tekijöillä. Palkkaeroa ei toisaalta voitu aineiston pohjalta tulkita sukupuolesta johtuvaksi. Eroa ei voi siten tulkita sellaisenaan syrjiväksi.
Tarvitaan monta vaativuustekijää; ne on valittava organisaation arvojen perusteella
Tutkijoiden menetelmässä suositellaan työn vaativuuden arvioinnissa käytettäväksi montaa vaativuustekijää, koska näin päästään riittävän pitkälle käsitteiden konkreettisuudessa ja yksiselitteisyydessä ja siten arvioinnin helppoudessa. Käytettäessä montaa vaativuustekijää, kasvaa toisistaan riippuvien tekijöiden määrä. Se ei ole kuitenkaan välttämättä ongelma, vaikkakin saman asian päällekkäistä mittaamista pitää välttää.
Vaativuustekijöiden valinnalla ja painotuksella on ratkaiseva merkitys. Työt saadaan eri järjestykseen riippuen valituista tekijöistä ja niiden painotuksesta. Vaativuustekijöiden olisikin löydyttävä organisaation arvo- ja päämääräanalyysistä sekä töiden sisältöanalyysistä.
Tavoitteena oikeudenmukaisuus ja kannustavuus: työn sisältö ja viraston päämäärät ratkaisevat
Organisaatiokohtaisessa työn vaativuuden arvioinnissa päästään organisaation arvot ja päämäärät tarkemmin huomioivaan ja siten kannustavampaan ja oikeudenmukaisempaan arviointijärjestelmään kuin järjestelmässä, jossa käytetään samoja vaativuustekijöitä ja niiden samoja painotuksia organisaatiosta riippumatta.
Yleisiä johtopäätöksiä: palkkausjärjestelmät uudistuvat, tutkittua tietoa tarvitaan
Valtiolla uudistetaan palkkausjärjestelmiä. Samaan on nähty tarvetta muillakin sektoreilla. Kehitys on kansainvälistä. Palkkausjärjestelmien uudistaminen on monesta syystä tärkeää rakentaa tutkitulle tiedolle. Näin onkin Suomessa tehty. Tutkimusten yleisenä lähtökohtana on oletus siitä, että palkintajärjestelmän avulla voidaan myönteisesti tukea oikeudenmukaisuutta ja kannustavuutta sekä työn organisointitapojen ja toimintatapojen muutosta.
Nyt tehdyn tutkimuksen tulokset antavat merkittävää lisätietoa valtion palkkausjärjestelmien uudistajille. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota saman vaativuustason töiden välisten sekä miesten ja naisten töiden välisten palkkaerojen selvittämiseen ja siinä yhteydessä analyyttisten työn vaativuuden arviointijärjestelmien merkitykseen sekä niissä vaativuustekijöihin ja niiden painoihin.
Työn vaativuuden arvioinnin opas "Illuusiosta todelliseen" kuvaa yleistä tutkimustoiminnan tavoitetta. Nyt valmistuneen tutkimuksen tulokset ovat perusteiltaan sopusoinnussa valtiolla omaksutun palkkausjärjestelmien uudistamislinjan kanssa. Sopijaosapuolet ovat kirjanneet palkkausjärjestelmien yhteiset periaatteet virka- ja työehtosopimuksiin.
Lisätietoja antavat Juha Vuorinen, puh. 03-5422041 ja Heikki Uhmavaara puh. 02-2423140
sekä ohjausryhmän puheenjohtaja Vesa Rantala, puh. 09-1604980.
Lähteet:
Heikki Uhmavaara, Juha Vuorinen: Työn vaativuuden arviointi valtiosektorilla; HKI 1998
Heikki Uhmavaara, Juha Vuorinen: Kokeilututkimus valtion töiden vaativuuden arvioinnista, HKI 1996
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työnarviointijärjestelmien seurantaryhmä TASE: Illuusiosta todellisen, opas työn vaativuuden arviointijärjestelmän kehittämiseksi, HKI 1997