Veroasiamies X:n virkasuhde oli irtisanottu 1.2.1996 ja hänet oli samalla pidätetty virasta irtisanomisajaksi. Päätöstä oli perusteltu viittaamalla käräjäoikeuden 28.11.1995 antamaan tuomioon, jolla X oli tuomittu törkeästä petoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Virkamieslautakunta oli ratkaisullaan 104/96 hylännyt X:n asiassa aikaisemmin tekemän oikaisuvaatimuksen. KHO oli kumonnut päätöksen ja palauttanut asian virkamieslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi, koska asiassa saatu sellaista uutta selvitystä, joka ei ollut ollut virkamieslautakunnan käytettävissä sen ratkaistessa asian. Uuden aineiston mukaan hovioikeus oli 21.10.1996 antanut tuomion, jolla se oli hylännyt syytteen törkeästä petoksesta. X oli vapautettu hänelle tuomitusta rangaistuksesta, mutta pääomamäärältään 600 000 markan suuruinen vahingonkorvausvastuu oli säilytetty.

Tuomioistuimen lainvoimaisen ratkaisun mukaan X:n menettelyn ei katsottu täyttäneen sen rikoksen tunnusmerkistöä, josta häntä oli syytetty. Saman aineiston perusteella hänet oli kuitenkin tuomittu vahingonkorvausvelvolliseksi. Virkatehtävien itsenäisestä luonteesta johtuen veroasiamies oli valvonnallisesti suurelta osin häneen henkilönä tunnetun luottamuksen varassa. X oli käyttäytynyt moitittavasti taloudellisessa asiassa ja hänen käyttäytymisestään aiheutunut taloudellinen vahinko oli ollut huomattava. Esitetyn aineiston perusteella luottamus X:n kykyyn hoitaa veroasiamiehen tehtäviä vastaisuudessa ei kuitenkaan ollut vähentynyt siinä määrin, että vaatimus erityisen painavasta syystä olisi täyttynyt. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja rtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevat päätökset kumottiin. Oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana.

KHO: Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta
Valtion_virkamiesL_53_§
Valtion_virkamiesL_54_§