Korvausvaatimus                                                                              Asia 111/2010
Määräaikainen virkasuhde                                                               VMLTK 39/2012
Tutkimatta jättäminen                                                                        A: 8.6.2012

A oli ollut korkeakoulun palveluksessa 1.9.2004–31.12.2009 yhteensä neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa päätoimisena tuntiopettajana ja lehtorina. A oli otettu 1.1.2010–31.12.2011 määräaikaiseen työsuhteeseen yliopiston palvelukseen samoihin opetustehtäviin, joita hän oli aikaisemmissa virkasuhteissaan hoitanut. Yliopiston mukaan A:n virkasuhteen päättyminen ei ollut johtunut työnantajasta johtuvasta syystä vaan uuden yliopistolain voimaantulon takia. Työnantaja ei siten ollut korvausvelvollinen. Lisäksi A:n palvelussuhde yliopistoon ei ollut myöskään päättynyt, vaan palvelussuhteen laji oli ainoastaan muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi.

Virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen määräaikaisuuden lainmukaisuutta enää 31.12.2009 jälkeen, kun kyseessä oli ollut yksityisoikeudellinen oikeussuhde, joka ei ollut perustunut valtion virkamieslakiin. Edelleen A:n palvelussuhteen oli katsottava asiassa esitetyn selvityksen perusteella jatkuneen katkeamatta virkasuhteesta yliopistolain voimaanpanolain myötä työsuhteena, vaikka asiassa ei ollut esitetty nimityskirjaa, jonka alkuperäinen nimittämisen kesto olisi ulottunut vuoden 2010 puolelle. Siten A oli siirtynyt 1.1.2010 lukien nimittämiskirjassa määritetyksi loppuajaksi määräaikaiseen työsuhteeseen 31.12.2011 asti, minkä jälkeen A:n palvelussuhde oli päättynyt. Tämän perusteella A:n palvelussuhde korkeakouluun oli jatkunut kaksi vuotta palvelussuhdelajin muutoksen jälkeen. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei määräaikaisiin virkasuhteisiin perustuvia korvaushakemuksia voida rajoituksitta esittää virkamieslautakunnalle sen jälkeen, kun virkamiehen palvelussuhde yliopistolain voimaantulon myötä on muuttunut työsuhteeksi. Virkamieslautakunta katsoi asian kokonaisarvioinnin perusteella, että A:n oikeusturva tuli yleisen lainkäytön puolella riittävästi turvatuksi. Kyseessä olleissa olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen ei edellyttänyt, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Siten virkamieslautakunta ei ollut toimivaltainen ratkaisemaan A:n hakemusta palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseksi.

Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta (äänestys 5–3).

KHO 5.12.2012 T 3399: Korkein hallinto-oikeus ei tutkinut valitusta, sillä valituskirjelmä oli saapunut valitusajan päätyttyä.

Suomen_perustusL_21_§_1_mom
Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_art_1_kpl
Valtion_virkamiesL_9_§
Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_56_§
Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_L_10_§_1_mo