Lyhennelmä

A oli työskennellyt virastossa määräaikaisissa virkasuhteissa viidellä nimityksellä yhden vuoden ja yhden kuukauden ajan. Viraston mukaan nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin.

Nimittämiskirjojen mukaan A:n 1.3.–31.3.2009, 1.6.–31.8.2009 ja 1.9.–31.12.2009 ajoittuvat nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Sen sijaan nimitykset 1.4.–1.5.2009 ja 1.1.–31.3.2010 olivat perustuneet työn luoteeseen. Viraston esittämästä selvityksestä ei kuitenkaan ollut ilmennyt tarkemmin, miksi työn luonne oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virastossa oli ollut vastineessakin todettu pysyvä tarve sairaanhoitajien sijaistamisessa, eikä virkamieslain mukaista perustetta määräaikaiselle nimitykselle siten ollut olemassa. Edelleen organisaatiouudistusta ei ollut voitu pitää perusteena määräaikaisille nimityksille, koska A:n tilalle oli nimitetty toinen sijainen, eikä uudistuksella ollut osoitettu olleen vaikutusta viraston tehtäviin tai sijaisuus tarpeeseen. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla ei ollut ollut näissä oloissa työn luonteesta johtuvaa syytä nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n sairausloman ajaksi sijaisuutta hoitamaan oli nimitetty sijainen, mutta hänen nimityksensä kesto ei ollut kuitenkaan esitetyn selvityksen perusteella vastannut A:n sairausloman kestoa. Viraston sijaisuustarve oli siten jatkunut yhä A:n nimityksen päätyttyä, ja A:lla oli siten oikeus korvaukseen myös virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteella.

Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle seitsemän (7) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 8–1).

Valtion_virkamiesL_9_§
Valtion_virkamiesL_56_§